[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”punaporvari-pisteytys-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Tänään torstaina 25.10. Helsingin Messukeskuksessa alkavat tieteellisen hölynpölyn juhlat, toiselta nimeltään viinimessut. Paikalla on kymmeniä nk. asiantuntijoita puhumassa viinistä.
Viinin valmistus pohjautuu kiistatta tieteeseen. Siinä on mukana geologiaa, kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa. Mutta viininmaistelu on taidetta. Jo muinaiset roomalaiset sen tiesivät todetessaan, ettei makuasioista kannata kiistellä. Kalifornian yliopiston enologian professori Carole Meredith kiteytti ilmiön hieman karskimmin toteamalla: ”Jauhetaankohan millään muulla alalla yhtä paljon paskaa”.
Voi tuntua oudolta, että Verkkouutisten viiniarvostelijana esitän seuraavan väitteen, mutta teen sen kumminkin: Usko omaan makuusi, äläkä nk. oppaisiin. Useimmat viinioppaat eivät ymmärrä edes omia arvostelumenetelmiään.
Aisteihin perustuva arvostelu on aina mielivaltaista. Ammattilaiset käyttävät usein 100 pisteen skaalaa. Asiaa tutkinut The Journal of Wine Economics on todennut, että ammattimaistelijoiden arviot samasta viinistä voivat heittää jopa kahdeksan pistettä saman päivän aikana. Näin aamulla maisteltu 92 pisteen huippuviini muuttuu iltapäivällä 85 pisteen kohtalaiseksi viiniksi makutuomarin suussa.
Suomen kolme tunnetuinta viiniauktoriteettia lienevät Helsingin Sanomien viinipalsta, Kauppalehti Option viiniklubi sekä Viinilehti ja sen Viinistä Viiniin opas. Kaksi kolmesta näistä on tavalliselle kuluttajalle jopa haitallisia ja kolmaskin – joskaan ei omasta syystään – usein hyödytön.
Ajatellaan, että haluat juoda jotain laadukasta kuohuviiniä, mutta et kuitenkaan halua sijoittaa samppanjaan. Otat Viini-lehden Viinistä Viiniin oppaan käteen ja löydät sieltä espanjalaisen Freixnet Elyssian. Opas antaa sille neljä tähteä, mikä tarkoittaa, että kyseessä on erinomainen viini. Tiedät tekeväsi hyvän kaupan koska viini saa hinta-laatusuhdeluokituksessa ykkösen, eli se on 20,38 euron hinnallaan ”enemmän kuin hintansa arvoinen”.
Kun saavut Alkoon huomaat viinin loppuneen ja päädyt italialaiseen Franciacortan neljän tähden Ca’del Bosco kuohuviiniin. Iloksesi toteat, että viini on puolitoista euroa kilpailijaansa halvempi. Kuvittelet tehneesi löydön. Opas on kuitenkin eri mieltä, siinä viini saa hinta-laatu luokituksekseen nollan, eli ”viinin hinta vastaa laatua”.
Miten saman laatuluokituksen halvempi viini voi olla heikompi hinta-laatusuhteeltaan? Joku voi tietysti väittää, että koska viinit tulevat eri maista, niiden tähdet eivät ole samanarvoisia. Tämä voi olla totta, mutta sitä ei oppaassa mainita ja sama epäloogisuus pätee myös saman maan ja jopa saman alueen viineihin.
Oppaan mukaan sekä André Clouet Rosé että Taittinger Prestige Rosé ovat viiden tähden huippuviinejä. Molemmat ovat vaaleanpunaisia samppanjoita. Toinen maksaa 42 ja puoli euroa ja toinen 85 euroa. Vaikka toinen on tuplasti toista kalliimpi, niille on merkitty sama hinta-laatusuhde.
Joku voi nipottaa ja todeta että vaikka molemmat ovat samppanjoita ja vieläpä saman tyylisuunnan edustajia, ne tulevat eri kylistä. Ei se mitään, tämä opas väittää, että kaksinkertainen hinta ei vaikuta viinin hintalaatusuhteeseen silloinkaan, kun on kyse saman tilan viinistä.
Alvar Aallon mukaan nimetty espanjalainen Aalto-viini on oppaan suosikkeja. Sillä on viisi tähteä ja vielä sydän merkintä, jolla kuvataan erityisen persoonallisia viinejä. Voit ostaa sen joko perusversiona vähän yli neljällä kympillä tai PS versiona tuplasti kalliimpana. Molemmissa tapauksissa saman maan, saman alueen ja saman tilan täysin erihintainen viini on hintansa väärtti.
Viinistä Viiniin ei ole yksin. Vaikka Kauppalehti Optio on talousjulkaisuna kevyemmästä päästä, ei ole sille kunniaksi, ettei sen toimitus omaa numeerista lukutaitoa viinipalstallaan.
Optio käyttää 20 pisteen arvosteluskaalaa. Useimmat arvosteltavat viinit liikkuvat 12-16 pisteen välillä. Kouluarvosanoin tämä tarkoittaa sitä, että palstalla arvostellaan etupäässä viinejä, jotka ovat kutosen ja kasin välillä. Vaikka skaala lähtisi aidosti nollasta, mikä on epätodennäköistä koska alle 10 pisteen viinejä ei näy, niin kuka meistä haluaa tietää mitään kuutosen tai seiskan viineistä (Nino Negri Rosso 13 = 6,5 pistettä). Miksi me sellaisia joisimme? 14/20 eli seiskan viini saa merkinnän, että se on enemmän kuin hintansa väärtti. Siitä vaan ostamaan edullisia keskinkertaisuuksia.
Optiossakin hintalaatusuhde-arviot ovat hihasta vedettyjä. Merkintä 16 +, joka tarkoittaa hyvää hinta-laatusuhdetta, annetaan niin 17 euron (Anselmo Mendes Contacto Alvarinho) kuin 30 euron viinille (Luciano Sadrone Barbera Alba). Kerran sentilleen saman hintaiset 17 pisteen samppanjat luokiteltiin vieri vieressä niin, että toinen sai plus merkinnän ja toinen ei.
Helsingin Sanomille kuuluu kiitos siitä, että sen käyttämä viiden tähden menetelmä ei sisällä turhia krumeluureja. Koska sen arvostelemat viinit kuuluvat lähes kaikki 10-20 euron hintahaarukkaan tähtiluokituksessa ei tarvitse tehdä järjettömiä hinta-laatuanalyyseja. Hesarin ongelmana on se, että se arvostelee usein vain yhden viinin. Kun viini saa torstaina kehuja, sitä on usein turha enää etsiä lauantaina lähi-Alkosta.
Pisteytysjärjestelmät saavat maistelun tuntumaan tieteelliseltä, mutta viime kädessä kyse on makuasioista. Viinien makujen kuvaamiseen on loputon määrä adjektiiveja, mutta laatuskaalan tarkkuudeksi yhdentekevä, hyvä ja erinomainen ovat riittäviä. Poikkeustapauksissa tuohon voi vielä lisätä ”ikimuistoisen”. Itse olen juonut sellaista viiniä neljä kertaa elämässäni.
Viinipalstojen tarkoitus on auttaa kuluttajia tuotevalinnoissa. Palstat, jotka heittelevät hinta-laatuarvioita hihasta vailla mitään logiikkaa, vaikeuttavat valintoja. Viikonlopun messut antavat oivan tilaisuuden maistella mitä erilaisempia viinejä. Pidä hauskaa, mutta luota itseesi, sillä olet oman makusi paras asiantuntija.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Eero Iloniemen viiniartikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”eeroiloniemi”]