Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan mukaan Suomi ja länsimaat eivät onnistuneet muuttamaan Venäjää itsensä kaltaiseksi, vaan maa kehittyi sisäisten traumojensa ja haavoittuvuuksiensa ajamana aivan päinvastaiseen suuntaan.
”Monin paikoin lännessä toiveikkuuden etiikka ei sallinut huonojen merkkien oikea-aikaista havaitsemista. Toiveikkuuden strategian haluttiin pakkomielteisesti toimivan”, Aaltola kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä.
Hänen mukaansa Suomi on nähnyt itsensä lääkärinä, joka kykenee hallitsemaan Venäjää jonkinlaisen erityisviisauden avulla. Suomen tuottama Venäjä-tieto ei kuitenkaan ole enää erityisen haluttua tai arvostettua.
”Washingtonin ovet eivät aukene. Läntisten johtajien polut eivät kulje Suomen kautta. Venäjä-tuotteellamme ei ole enää kysyntää. Enemmän meiltä haluttaisiin puolustus- ja turvallisuuspoliittisia tuotteita, joilla aktiivisesti vakautettaisiin itämerta ja Baltiaa Venäjän häiriöiden varalta.”
Aaltolan mukaan Venäjä on keksinyt uusia hybridikeinoja, joilla se pyrkii vaikuttamaan Suomeen omien päämääriensä toteuttamiseksi. Nämä operaatiot levittävät geopoliittista riskiä Suomeen ja lisäävät maariskiä. Venäjän perustoiveet liittyvät Suomen asteittaiseen irti saamiseen lännestä tai ainakin Suomen hyödyllisyyteen läntisen hajaannuksen lisäämisessä.
”Venäjän toiveisiin on mahdoton vastata tavalla, jossa kykenisimme tyydyttämään sekä Venäjää, länttä että omia turvallisuustarpeitamme. Tilanteen epätoivottavuutta voi pelata pois monimutkaisilla kiertoilmaisuilla. Aikaa on hyvä ostaa, mutta selkeyteen olisi kohta korkea aika palata.”