Nato-maiden johtajat julistivat jo vuoden 2008 Bukarestin huippukokouksessaan, että sekä Georgia että Ukraina ovat aikanaan tervetulleita puolustusliiton jäseniksi. Sama viesti on toistunut myös kaikissa myöhemmissä huippukokouksissa, mutta käytännössä kummankaan maan jäsenyys ei ole edennyt.
Keskustelu aiheesta jatkuu kuitenkin edelleen kiivaana etenkin Ukrainassa.
Jos Nato päättäisi hyväksyä Ukrainan liittymisen, se saisi ruotsalaistutkija Elisabeth Braw’n mukaan ilmeisen innokkaan uuden jäsenen, mutta samalla myös konfliktin, joka leimahtaa aika ajoin uudelleen liekkeihin.
– Koska Natoon voivat liittyä vain valtiot, jotka eivät ole osallisina alueellisissa konflikteissaan naapureitaan vastaan, Venäjä pystyy tosiasiallisesti estämään Ukrainan liittymisen pitämällä maan konfliktissa, American Enterprise Institute -ajatushautomossa työskentelevä Braw sanoo Carnegie Europen julkaisemassa artikkelissa.
– Tämä herättää kysymyksen, pitäisikö Naton tehdä suopea liike ja hyväksyä Ukraina joka tapauksessa. Se olisi mukava ele, mutta vähemmän hyödyllinen kuin miltä saattaa vaikuttaa. Ukraina olisi toki sisällä liittokunnassa, mutta samalla Venäjä saisi tekosyyn käyttäytyä entistä aggressiivisemmin. Nato puolestaan joutuisi keskittämään huomionsa lähes täysin tähän konfliktiin, mikä ei olisi sen etujen mukaista, Braw toteaa.
Siksi onkin hänen mukaansa parempi, että vallitsevasta strategisesta monitulkintaisuudesta pidetään toistaiseksi kiinni.
– Venäjä ei voi tietää, kuinka Nato saattaisi vastata [uuteen] hyökkäykseen Ukrainaa vastaan, joten Moskovan on varauduttava järeisiin vastatoimiin. Muistettakoon, että pelotteessa pelko ja yllätys ovat ratkaisevia tekijöitä.
Ukraina ei puolusta vain itseään
Naton entisen varapääsihteerin, suurlähettiläs Alexander Vershbow’n mukaan kysymystä Ukrainan jäsenyydestä ei pitäisi vältellä loputtomiin.
– Ukraina ei puolusta vain omaa vapauttaan, vaan myös demokraattisen Euroopan itäistä sivustaa, Vershbow sanoo.
– Kun puolustusliitto pohtii omaa tulevaisuuttaan Nato 2030 -vision puitteissa, Ukraina-suhteiden on oltava osa tarkastelua. Liittokunta tarvitsee strategian Ukrainan ottamiseksi mukaan ja Venäjän reaktion rajoittamiseksi, hän toteaa.
Länsivallat voisivat tukea Ukrainaa huomattavasti nykyistä määrätietoisemmin jo ennen Nato-jäsenyyden toteutumista, muistuttaa ranskalainen turvallisuuspolitiikan tutkija François Heisbourg, yksi Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksia selvittäneen raportin (2017) kirjoittajista.
– Se, mitä päättäväisimmät länsimaat voivat tehdä, on tarjota Ukrainalle tiedustelutietoa ja sotilaallista tukea – myös aseistusta ja suorituskykyjen kehittämistä. Myös [Ukrainaan lähetetyn] läntisen sotilashenkilöstön asettaminen vaaralle alttiiksi voisi luoda pidäkevaikutusta, Heisbourg arvioi.
