Kirjoitin kesällä vaalilupausten vaarallisuudesta ja Ylen viimeisin gallup osoittaa selvästi, että laulaen annetuin lupauksin saadut vaalivoitot menevät herkästi ja viheltävät mennessään. Näin näyttää käyvän nyt perussuomalaisille.
Perussuomalaisten ja sen edeltäjän Suomen maaseudun puolueen (SMP) historiasta löytyy esimerkkejä siitä, että kalkkiviivoilla puolue on, milloin minkin yksittäisen asian avulla, onnistunut kirimään hyvään tulokseen.
Veikko Vennamo onnistui palaamaan eduskuntaan Maalaisliitosta eroamisensa jälkeen v. 1966 vaaleissa ja ovet olohuoneissa yleistyneen television vaalikeskusteluihin aukenivat. Tämän median hän hallitsi. Suosikkini on toimittajan kysymykseen ydinvoimasta Vennamon vastaus: ”SMP vastustaa ydinpommia ja ydinvoimaa”. Monet Soininkin käyttämät kielikuvat osuivat ja upposivat, etenkin kun taustana oli maaseudun murros ja maastamuutto Ruotsiin, josta ”vanhat puolueet ja varsinkin kepu” olivat vastuussa. Tuloksena oli 18 paikkaa kaksissa seuraavissa vaaleissa.
”Rosvot kiinni” -slogan puri vuoden 1983 vaaleissa, jolloin vetovastuussa oli Vennamoiden ”sisäsiistimpi” polvi, Pekka Vennamo. Erilaiset lahjusskandaalit ja edustajien päivärahasotkut antoivat Vennamoiden puheelle uskottavuutta ja paikkamäärä nousi seitsemästä kymmenellä pudotakseen taas seuraavissa vaaleissa 9:ään. Puolueen päätymistä hallitusvastuuseen pidetään tappion suurimpana syynä.
Paluun huipulle mahdollisti maailmanlaajuinen talouskriisi. Eurooppa-kriittinen ja eurovastainen perussuomalaiset onnistui kokoamaan samoin ajattelevia jytkyksi asti, 19 prosenttiin. Aiemmin mainitsemani kolmen prosenttiyksikön loppukirin mahdollisti se, että juuri vaalikeskustelujen aikaan osunut Portugalin rahoituskriisi ja tuen tarve todisti monen mielestä Timo Soinin olleen oikeassa.
Viime vaalien 1,4 prosenttiyksikön tappio tuntui ja olikin torjuntavoitto, etenkin gallupeista, oppositioasema ja toisen oppositiopuolueen Sdp:n Antti Rinteen heikot esiintymiset auttoivat.
Nyt ei hyvältä näytä. Kannatuksesta näyttäisi lähteneen lähes kolmannes. Puolue on sisäisesti hajalla. Jussi Halla-aho vetelee marionettien naruja, mikä viittaa siihen, että valtataistelu Soinin seuraajasta on alkanut, joko tämän luopuessa tai sitten tullessa syrjäytetyksi.
Soinin tilanne ei ole helppo. Hallituksessa ei voi olla, ellei osallistu vastuun kantamiseen ja ongelmia riittää. Pois voi jäädä, mutta mahdollista paluuta voi odottaa seuraavaan sukupolveen. Soinin pitkäaikainen haave ulkoministeriys vie aikaa maailmalla, kun pitäisi olla vahtimassa eduskuntaryhmää ja kentän kuumakalleja. Hallitusvastuussa olijalle eivät istu samat nokkelat kielikuvat, kuin opposition penkiltä vinoilijalle, ainakaan media ei entiseen malliin innostu ihailemaan hillotolppia.
Läheskään Soinin mittaista seuraajaa ei ole näköpiirissä, ja hänellä tulee kohta 20 vuotta täyteen puheenjohtajana.
Soini voi jäädä historiaan miehenä, joka luisteli paineessa vastuusta tai teki sen, minkä katsoi oikeaksi, vaikka se aiheutti repeämän puolueessa ja tappion seuraavissa vaaleissa.
En tiedä, onko muita vaihtoehtoja.
Maanviljelijä Heikki A. Ollila on kokoomuksen entinen kansanedustaja ja puoluesihteeri.