Urpilainen kirjoittaa, että muut maat eivät voi tehdä Suomen vakuuksia tyhjäksi edes silloin, jos euromaat sopisivat Kreikan ERVV-lainojen uudelleenjärjestelyistä.
– Lainojen uudelleenjärjestelypäätös edellyttäisi euromailta yksimielisyyttä ja Suomen eduskunnan päätöstä. En usko, että eduskunta päättäisi, että Suomi luopuisi oikeudestaan 925 miljoonan euron vakuuksiin, Urpilainen kirjoittaa.
Urpilainen kaataa myös Soinin väitteen, että sopimuksissa ei olisi vakuus-sanaa, mistä syystä sopimus ei olisi vakuus.
– Tämä ei pidä paikkaansa. Sana vakuus mainitaan useassa kohdassa sopimuskokonaisuutta.
Urpilainen selvittää blogissaan tarkasti Kreikan sopimuksen luonteen. Sopimus on vakuusjärjestely, joka on tehty neljän kreikkalaisen pankin kanssa. Vakuusjärjestely on toteutettu transaktiolla ja vakuustilin rahat ovat korkean luottokelpoisuuden omaavien valtioiden likvideissä velkakirjoissa.
Vakuussopimusta ei voinut tehdä suoraan Kreikan valtion kanssa, koska Kreikan valtion lainakirjoissa on panttaamattomuussitoumuslausekkeita, jotka kieltävät Kreikan valtiota antamasta vakuuksia. Panttaamattomuussitoumuslausekkeet on kierretty tekemällä vakuussopimus toisen juridisen osapuolen kanssa eli pankkien. Kreikan valtio on lisäksi antanut Suomelle poliittisen sitoumuksen vakuusjärjestelystä.
Urpilainen kirjoittaa, että Soinin väitteet ovat retorista kikkailua, samanlaista, kuin joskus asuntoa ostettaessa sanotaan, että et ole ostanut asuntoa, vaan osakekirjat.
– Hän väittää, että ”Suomi ei ole saanut vakuuksia”, kun olemme tehneet johdannaissopimuksen. Sopimus on se oikeudellinen toimi, jolla saamistamme turvaava vakuus on hankittu. Vakuudet todella on ja niistä pidetään kiinni, Urpilainen painottaa.
Urpilaisen mukaan vakuustilille on tähän mennessä maksettu 924 miljoonaa euroa.