– Paljon on puhuttu ja muisteltu, että vain vasemmisto tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen. Tämä ei pidä paikkaansa, Pekka Turunen sanoo.
Turusen kirja Kylmää rauhaa. Kekkonen, sotilastiedustelu ja Tšekkoslovakian miehitys (Atena) on juuri ilmestynyt. Siinä puretaan useita uskomuksia, joita kriisi synnytti eri maiden sotilastoimista. Turunen kirjoittaa paljon niin sanotuista valemuistoista.
Kirjan mukaan Suomessa poliittinen koneisto käynnistyi tapahtuman jälkeen ”uneliaasti”. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan koolle kutsuminen ”sai vauhtia, kun sosiaalidemokraatit pelkäsivät, että kokoomus ehtisi keräämään poliittiset pisteet kutsumalla oman eduskuntaryhmänsä ensimmäisenä kokoon. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan 19. päivän tilannekatsauskin oli ehditty nyt lukea, ja aika oli alkanut ajaa siitä ohi”.
– Usein on ajateltu, että vain vasemmisto moitti hyökkäystä tai että vasemmiston kannanotot olivat jyrkimmät. On käytännössä painunut jo täysin historian hämärään, että Kansallisen Kokoomuksen kannanotto tuomitsi miehityksen ja sen kannanotto oli jyrkin. Sitäkään ei muisteta, että ruotsalainen kansanpuolue antoi miehityksestä varsin tiukan tuomitsevan lausunnon, kirjassa todetaan.
Lähteeksi todetaan pöytäkirja kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksesta keskiviikkona 21. elokuuta 1968.
Teoksen mukaan ”SKP:n (Suomen kommunistinen puolue) koukeroisen virallisen lausunnon terävin kohta tohti vain mainita miehityksen vahingoittaneen kansainvälistä kommunismia. Se oli paljon vähemmän kuin mitä kansainväliset kommunistit eurooppalaisissa veljespuolueissa melskasivat. SKP:n keskuskomiteassakin (Aarne) Saarinen yritti tasapainottaa kannanottoa toteamalla, että vastusti vihamielisyyttä Neuvostoliittoa vastaan. SKP:n toiminta sai kuitenkin Suomessa aikaan muiden äänet alleen peittävän metelin, ehkä siksi, että se oli ennenkuulumatonta emopuolueensa talutusnuorassa olleelta SKP:ltä. Lisävauhtia antoi, että puolue päätyi perumaan 50-vuotisjuhlansa, jota varten NKP:n valtuuskunta oli jo saapunut Suomeen”.
Pekka Turusen mukaan ”ajatus Saarisesta, sodan käyneestä kersantista, telaketjusosialismia torjuvana panssarintorjuntamiehenä on sopinut ilmeisesti erityisen hyvin talvisodan hengessä kerrottuun kansalliseen tarinaan. On haluttu nähdä, että Saarinen oli isänmaallinen kommunisti – yksi meistä, ei yksi niistä”.
– Saarinen oli ehkä sinänsä hyvä ihminen ja kommunisti, mutta oikeiston omiin tarpeisiin luoma – ja myös vasemmiston myöhemmin hyväksymä – mielikuva isänmaallisesta Saarisesta ei pidä paikkaansa. Saarinen oli internationalisti, eivätkä internationalistia ohjanneet nationalistiset intressit. Jo SKP:n miehitystä seurannut lausuntokin painotti tätä. Sen jyrkimmästä osiosta käy selville tuomion motiivi: miehitys oli vahingoittanut kansainvälistä kommunismia.
