Grönlannin tilanne Yhdysvaltojen hankintalistalla on sikäli ikävä, että Grönlannin strateginen merkitys kasvaa samaa tasatahtia Venäjän varustautumisen kanssa. Paineet arktisella alueella eivät siis ainakaan vähennä tämän maailman suurimman saaren merkitystä.
Viikinkien ja inuittikansan asuttama Grönlanti jäi Tanskalle, kun Norja erosi Tanskasta 1814. Yhdysvallat yritti jo vuonna 1867 hankkia itselleen sekä Grönlannin että Islannin. Lähihistoriaa tarkastellen Yhdysvaltojen ja Grönlannin suhde alkaa vuodesta 1941. Toisessa maailmansodassa Saksa miehitti Tanskan, mikä johti siihen että Yhdysvallat otti Grönlannin ”suojelukseensa”. Tuolloin rakennettiin ensimmäiset sotilasrakennukset Vanhan Thulen (tanskaksi Dundas) kylään.
Vuonna 1946 Yhdysvallat esitti Tanskalle jälleen ostotarjouksen: 100 miljoonaa dollaria Grönlannista. Tanska piti summaa avokätisenä, mutta sanoi kuitenkin ei. Seurasi pitkällisiä neuvotteluja, joiden tuloksena syntyi kompromissi: vuonna 1951 Tanska ja Yhdysvallat solmivat Grönlannin puolustusta koskevan sopimuksen. Sopimus joka salli yhdysvaltalaisille pääsyn Grönlantiin sillä ehdolla, että he tunnustaisivat maailman suurimman saaren kuuluvan Tanskalle.
Vuonna 1953 Vanhan Thulen lentotukikohdan seudun kylien asukkaat pakkosiirrettiin Uuteen Thuleen eli Qaanaaqiin, kun tukikohtaa oli alettu rakentaa. Pitkään alue tunnettiinkin nimellä Thulen lentotukikohta. Nimi muutettiin Pituffikin avaruustukikohdaksi keväällä 2023.
Nykyään Pituffikissa toimivat Yhdysvaltojen asevoimien yksiköistä ainakin 821st Space Base Group, 12th Space Warning Squadron ja 23rd Space Operations Squadron. Niiden tehtävinä on ainakin huolehtia ohjusvaroituksesta ja ohjuspuolustuksesta sekä seurata avaruuden tilannekuvaa.
Kylmän sodan aikana tukikohdan vahvuus oli suurimmillaan jopa 6000 Yhdysvaltojen kansalaista, eikä Yhdysvaltojen varautuminen koostunut ensimmäisinä vuosina ainoastaan Thulen lentotukikohdasta. Tukikohdasta noin 200-300 kilometrin säteellä sijaitsi kolme muutakin; Camp Tuto, Camp Fistclench ja Camp Century.
Tanskalle Yhdysvaltojen läsnäolo Grönlannissa ei ole ollut pelkkää herkkua. Yhdysvaltojen toiminta ei tietenkään jäänyt Neuvostoliitolta huomaamatta, ja vuonna 1957 Neuvostoliiton pääministeri Mihail Bulganin kirjoittikin Tanskan pääministeri H.C. Hansenille varoittaen, että sodassa Tanskan maaperälle sijoitettaisiin Nato-jäsenyyden takia ydinaseita. Itse asiassa juuri siitä oli kyse, ja sotaa oli myös kylmä sota. Amerikkalaisilla oli käynnissä hanke, jossa Grönlantiin jään alle suunniteltiin sijoitettavaksi jopa 600 muokattua keskipitkän matkan ballististen Minuteman-ohjusten muokattua versiota. Ohjusten nimi oli Iceman, salaisen projektin nimi Iceworm. Camp Centuryn jään alle kaivettiin kokonainen pieni kaupunki: tuhansia kilometrejä tunneleita useissa kerroksissa, asuintiloja ja laukaisukanavia ohjuksille.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Virallisesti Camp Century oli ”sotilaallinen tutkimusasema”. Sellaisena se myös Tanskan hallinnolle lupia haettaessa esiteltiin. Tanskalaisia epäilytti, ja valtiojohdossa harvat jopa tiesivät.
Vuodesta 1959 vuoteen 1964 Camp Centuryssa toimi vakituisesti 85-200 sotilasta. Ajan saatossa kuitenkin havaittiin, että myös jää liikkuu: tunnelien lattia nousi, seinät vääntyilivät, katto vajosi. Maanalaisista nukkumaparakeista karkasi lämpöä joka sulatti jäätä, ja jään alle asennettu ydinreaktorikin reistaili. Lopulta John F. Kennedy päätti Camp Centuryn ydinohjusosuuden eli Iceworm-hankkeen lakkauttamisesta vuonna 1963. Projekti ajettiin vähitellen alas.
Vuonna 1968 Yhdysvaltojen B-52G Stratofortress syöksyi mereen lähellä lentotukikohtaa. Sen kyydissä oli neljä vetypommia. Ne eivät räjähtäneet, mutta vaurioituivat onnettomuudessa siten, että ydinmateriaalia levisi ympäristöön.
Myöhemmin, kun kylmän sodan päätyttyä selviteltiin pudonneen koneen aiheuttamia terveyshaittoja ja niiden salailua, alkoi purkautua myös Camp Centuryn vyyhti. Julkinen paine johti siihen että Tanska pyysi Yhdysvalloilta virallista selvitystä samalla kun se tilasi tutkimuksen Tanskan ulkopoliittiselta instituutilta. Yhdysvallat vastasi Tanskalle, että ydinaseita oli ensimmäisen kerran Tanskan maaperällä Grönlannissa vuonna 1958 ja uudemman kerran vuodesta 1959 vuoteen 1965.
Avaruusjärjestö Nasan käyttämä synteettisen apertuurin (SAR) tutka kuvasi vuonna 2024 sen, mitä Camp Centurysta on nykyään jäljellä. Ei tarkasti, mutta kuvasi kuitenkin: maanalainen sotilaskaupunki näkyy jään alla selvästi, useissa kerroksissa.
Useita huolestuttaa, mitä ilmastonmuutos tekee tukikohdalle, kun jää sulaa. Tiedossa on, että Camp Centuryyn jätettiin melkoinen määrä jätteitä. Vuonna 2016 asiaa selvittänyt Toronton yliopiston tutkimusryhmä havaitsi, että Camp Centuryn jätealue kattaa 55 hehtaaria. Tutkijoiden arvion mukaan alueella on 200 000 litraa dieselpolttoainetta. Arktisella alueella tuolloin käytettyjen rakennusmateriaalien perusteella kirjoittajat arvioivat, että alueella on PCB:ta, jotka ovat ihmisten terveydelle myrkyllisiä epäpuhtauksia. Lisäksi alueella on yhteensä noin 240 000 litraa jätevettä, joka koostuu viemärivedestä ja tuntemattomasta määrästä ydinvoimalan jäähdytysnesteitä.
Kuka siivoaisi? Kysymys on toistaiseksi ratkaisematta. Vuonna 2017 perustettiin seurantaohjelma, joka tarkkailee tilannetta. Grönlanti on vaatinut Yhdysvaltoja tai Tanskaa ottamaan vastuun jään alla vaanivasta sotkusta, mutta asiasta sopiminen on kesken.
Sikäli ei ole yllättävää, että Grönlannissa asuvat noin 56 000 ihmistä pääsääntöisesti eivät halua liittyä Yhdysvaltoihin, vaikkei Tanskakaan heitä hyvin ole kohdellut. Esimerkiksi Thulen lentotukikohtaa vuonna 1953 rakennettaessa paikallisia pakkosiirrettiin pois, lapsia on erotettu vanhemmistaan ja pakkotanskalaistettu. Väestömäärää on pakkokontrolloitu erehdyttämällä iniuitinaisia käyttämään ehkäisyä.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen.
Grönlannissa on itsehallinto, ja parlamenttivaalit pidettiin viimeksi lokakuussa. Maan kuudesta suurimmasta puolueesta viisi kannattaa itsenäistymistä. Erimielisyyttä on lähinnä aikataulusta ja muista yksityiskohdista. Tammikuussa 2025 tehdyssä mielipidekyselyssä 85 prosenttia vastusti Yhdysvaltoihin liittymistä.
Lähteenä käytetty myös Kristian H. Nielsenin ja Henry Nielsenin teosta Camp Century – The untold story of America’s secret arctic military base under the Greenland Ice (Columbia University Press 2021)
