Kansalaisten tietosuojan varmistaminen edellyttää Tuomiojan mukaan muun muassa tiukkaa kansainvälistä normistoa, sen täytäntöönpanoa ja valvontaa sekä jonkinlaista sanktiosäännöstöä.
– Valmiita malleja ei ole ja siksi on tarpeen nostaa kaikki tähän liittyvät asiat ja kysymykset mahdollisimman avoimeen keskusteluun ja harkintaan, sekä kansallisella että kansainvälisen yhteistyön tasolla, Tuomioja kirjoittaa blogissaan.
Hänen mielestään vakoilun juridisen ja moraalisen arvioinnin ja määrittelyn suhteen liikutaan aina harmaalla vyöhykkeellä.
– Vakoilu, eli bruutalimmin ilmaistuna urkinta tai hienommin sanottuna tietojen hankinta, on toimintaa, jota kaikki valtiot resurssiensa ja teknisten kykyjensä puitteissa harjoittavat. Kun sitä harjoitetaan oletettua vihollista vastaan oman maan turvallisuuden nimissä, sen harjoittajat saavat sädekehän, mutta omaan maahan kohdistettu vakoilu tuomitaan jyrkästi, etenkin jos siihen syyllistyy vielä oman maan kansalainen vieraan palveluksessa, Tuomioja kirjoittaa.
Myös oman maan kansalaisia vakoillaan hänen mukaansa kaikissa valtioissa ”vaihtelevissa määrin”.