Ukrainan havittelemien yhdysvaltalaisten Tomahawk-risteilyohjusten kantama on jopa 1 600 kilometriä. Ne pystyvät lentämään matalalla ja osuvat maaliin erittäin tarkasti. Ohjusasiantuntija Fabian Hoffmann luonnehtii Tomahawkia pelottavaksi aseeksi, jolla Ukraina kykenisi aiheuttamaan merkittävää vahinkoa Venäjän joukoille ja infrastruktuurille.
Se, että päätös Tomahawk-toimituksista on ainakin toistaiseksi poissa Valkoisen talon asialistalta, on juuri nyt pettymys Ukrainalle, mutta saattaa Oslon yliopiston ydinasetutkimusohjelmassa työskentelevän Hoffmannin mielestä olla jopa hyvä uutinen keskipitkällä aikavälillä, sillä Ukraina on viime vuosina kehittänyt myös omaa kovan luokan ohjustuotantoa ja vähentänyt tuntuvasti riippuvuuttaan läntisistä kumppaneista.
Ukrainan asevoimat arvostaisivat epäilemättä Tomahawkin kykyä iskeä Venäjän sotateollisuuden tuotantolaitoksiin, jotka ovat toistaiseksi säilyneet suhteellisen vahingoittumattomina. Tämä koskee hänen mukaansa erityisesti drooni- ja ohjustehtaita.
– Kaksi tärkeintä kohdetta olisivat pitkän kantaman Geran-2/Geran-3-droonitehdas Alabugassa ja ballististen lyhyen kantaman 9M723-ohjusten tehdas Votkinskissa. Molemmat sijaitsevat noin 1 400–1 500 kilometrin päässä todennäköisistä laukaisupisteistä – siis Tomahawkin nimellisellä kantamalla, mutta sen ylärajoilla. Tämä rajoittaisi sen kykyä väistellä ilmapuolustusta, mutta tarjoaisi silti potentiaalisia iskureittejä, Hoffmann sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa analyysissa.
Haasteena olisi hänen mukaansa se, että riittävän vahingon tuottaminen Alabugan laajalle tehdaskompleksille edellyttäisi huomattavasti suurempaa määrää Tomahawkeja kuin mistä toistaiseksi on puhuttu. Myös Ukrainalle olevien Typhon-laukaisujärjestelmien määrä on todennäköisesti liian vähäinen, jotta suuria Tomahawk-eriä kyettäisiin laukaisemaan lähes samanaikaisesti.
Vaikka iskut Venäjän keskeisiin tehtaisiin olisivat tästä huolimatta mahdollisia, Hoffmann pitää niiden toteuttamista huomattavasti vaativampana kuin useat kommentaattorit tuntuvat otaksuvan.
Ukrainan nykyisen arsenaalin lähin vastine Tomahawkille olisi Hoffmannin mukaan uusi Flamingo-risteilyohjus, jonka kantama on tiettävästi noin 3 000 kilometriä. Tietoja sen tuotanto-ohjelmasta ja tämänhetkisestä suorituskyvystä on kuitenkin toistaiseksi niukalti.
– Iskuille droonien ja ohjusten kokoonpanotehtaisiin olisi kuitenkin vaihtoehto. Tehokkaampi lähestymistapa voisi olla keskittyminen Venäjän drooni- ja ohjustuotantoa tukevien toimitusketjujen häiritsemiseen kohdistamalla iskut kriittisiin osatekijöihin, kuten elektroniikkaan, räjähteisiin, polttoaineisiin ja komposiitteihin, hän huomauttaa.
– Ukraina on jo ryhtynyt toteuttamaan tätä strategiaa – viimeksi Storm Shadow -risteilyohjusiskulla Brjanskin kemiantehtaaseen. Keskeinen kysymys on, onko Tomahawk välttämätön vastaaviin operaatioihin, vai voidaanko sellaiset toteuttaa Ukrainan omin järjestelmin tai brittiläis-rankalaisen Storm Shadow’n kaltaisin vaihtoehdoin yhtä hyvin tai kenties jopa tehokkaammin, hän toteaa.
Muita vaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi Yhdysvalloista hankittavat miniristeilyohjukset tai muut suhteellisen edulliset ja vähemmän monimutkaiset pitkän kantaman iskuaseet, kuten Andurilin Barracuda tai Zone 5 Technologies -yhtiön Rusty Dagger.
Jos presidentti Donald Trump lopulta päätyisikin näyttämään Tomahawk-toimituksille vihreää valoa, ohjusten kustannukset lankeisivat Hoffmannin mukaan todennäköisesti Euroopan valtioiden maksettaviksi. Niiden saattaisi olla hänen mielestään hedelmällisempää ohjata nämä varat ennemminkin suoraan Ukrainan omaan ohjustuotantoon.
– Koska Ukrainan kotimaisen ohjustuotannon laajentaminen on edelleen tärkeä strateginen prioriteetti, tämä saattaisi olla hyödyllisempi lähestymistapa. Tomahawk-ohjusten toimittaminen Ukrainalle ei ratkaisisi sotaa. Paljon tärkeämpää onkin se, että eurooppalaiset hallitukset jatkavat merkittäviä investointeja suoraan Ukrainan omaan ohjussektoriin, hän kiteyttää.
