Jihadistinen toimintaympäristö Suomessa on kasvanut ja kehittynyt merkittävästi aiempaan verrattuna viime vuosikymmenen aikana. Tämän seurauksena ilmiöön kytkeytyvästä aktivismista on myös tullut yleisempää, vakavampaa ja monimuotoisempaa.
Jihadismin viitekehyksessä valtaosa julkisesta huomiosta on kohdistunut kymmeniin Isisin riveihin Suomesta liittyneisiin jihadisteihin – miehiin ja naisiin – jotka ovat osallistuneet Isisin toimintaan Syyriassa ja Irakissa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt ilmiöön kytkeytyvä tukitoiminta, jota suojelupoliisi on viime vuosina arvioinut esiintyvän merkittävissä määrin.
Yksi näistä tukitoiminnan keskeisistä muodoista on jihadismin rahoitus.
Aiemmin Suomessa on esiintynyt ulkomailla toimivien aseellisten jihadistiryhmien rahoitusta. Supon mukaan tällainen rahoitus on tyypillisesti koostunut pienistä rahasummista, joita on siirretty eri konfliktialueilla toimineille jihadistiryhmille.
Suomen ensimmäinen – ja toistaiseksi ainut – terrorismin rahoitusta käsitellyt oikeudenkäynti 2010-luvulla kytketytyi tällaiseen toimintaan. Siinä Suomessa asunut ryhmä keräsi rahaa Somalissa toimivalle jihadistiryhmä al-Shabaabille ja siirsi syyttäjän mukaan varat sen jäsenille.
Tämän lisäksi Suomessa on nähty Syyriaan ja Irakiin matkanneiden jihadististen vierastaistelijoiden oman toiminnan rahoittamista. Tällaisessa rahoitustoiminnassa konfliktialuelle matkanneet ovat keränneet varoja – laillisin ja laittomin keinoin – sekä käyttäneet varoja matkustaakseen konfliktialueelle ja kattaakseen erilaisia hankintoja konfliktialueella toimimista varten.
Tällainen toiminta on ollut enimmäkseen pienimuotoista, mutta yhden konfliktialueelle lähteneen ryhmän tiedetään keränneen yli 100[nbsp]000 euron summan – käyttäen myös hyväksi hyväntekeväisyysjärjestöä varainkeruussaan. Ryhmän jäseniä osallistui kolmen eri jihadistisen ryhmän toimintaan konfliktialueella.
Viimeiseksi Suomessa on esiintynyt myös ulkomailla jihadistiseen liikehdintään osallistuneiden henkilöiden rahoittamista. Tiedossa olevat tapaukset kytkeytyvät enimmäkseen Isisin toimintaan osallistuneisiin henkilöihin, joille on lähetetty Suomesta varoja Turkin kautta.
Suomesta epäillään lähetetyn merkittäviä rahasummia myös al-Holilla oleskelleille naisille. Varojen keräämisestä ja lähettämisestä konfliktialueelle ovat enimmäkseen olleet vastuussa heidän lähipiirinsä edustajat.
Vaikka tällaisissa varainsiirroissa ei suurella todennäköisyydellä ole ideologista motiivia, voi tällainen toiminta täyttää jihadismin rahoituksen kriteerit. Näin on erityisesti mikäli varojen vastaanottaja on leirillä ollessaan osallistunut Isisin toimintaan tai pyrkinyt edistämään sitä, tai mikäli osa varoista on päätynyt Isisille tai sen toimintaan yhä osallistuville henkilöille.
Toteutuuko rikosvastuu?
Huolimatta jihadismiin kytkeytyvän rahoitustoiminnan yleistymisestä ja kehittymisestä, terrorismin rahoitusta selvittäviä esitutkintoja ja oikeudenkäyntejä on ollut vain vähäisesti Suomessa. Al-Shabaab oikeudenkäynnissä nähdyt ainoat terrorismin rahoituksesta annetut tuomiot on myöhemmin kumottu.
Tälle ei ole yhtä selittävää tekijää, vaan se on monen osatekijän summa. Todennäköisimmät syyt lienevät haasteet etenkin ulkomailla tehtyjen terrorismirikosten selvittämisessä, puutteellisessa ja osittain ongelmallisesti muodostetussa terrorismirikoslainsäädännössä, tiedustelutiedon korostuvassa merkityksessä terrorismirikosten selvittämisessä, suhteellisen korkealle asetetussa esitutkintakynnyksessä sekä terrorismirikoksissa kerättyjen summien ja niiden selvittämiseen vaadittavien resurssien välisessä epäsuhdassa.
Rikosoikeudellisen vastuun toteutuminen epäillyissä terrorismirikoksissa on keskeinen elementti toimivassa oikeusjärjestelmässä ja terrorismintorjunnan strategiassa.
Lainsäädännön on tarkoitus mahdollistaa viranomaisten puuttuminen sisäistä turvallisuutta ja järjestystä vaarantavaan terroristiseen toimintaan, rangaista toimintaan osallistuvia, ja toimia pelotteena toimintaan osallistumista harkitseville.
Sisäisen turvallisuuden näkökulmasta on tarpeen pohtia, toteutuuko rikosoikeudellinen vastuu terrorismirikoksissa tavoilla, joita lainsäätäjät ovat tarkoittaneet terrorismirikoslainsäädäntöä muodostettaessa? Tai tavoilla, jotka edistävät kansallisen terrorismin torjunnan strategiassa ilmaistuja tavoitteita?
Ongelmat rikosoikeudellisen vastuun toteutumisessa ovat nähtävissä etenkin Suomesta Syyriaan ja Irakiin matkanneisiin vierastaistelijoihin kytkeytyvissä terrorismirikosepäilyissä. Suomi on ainut vierastaistelijailmiön kanssa laajasti kamppaileva länsimaa, joka ei ole tuominnut ainuttakaan konfliktialueelta palannutta henkilöä terrorismirikoksesta.
Jihadismin rahoituksen yhteydessä näyttää selvältä, että rikosoikeudellisen vastuun toteutuminen terrorismirikoksissa on haasteellista myös kotimaisessa tukitoiminnassa.
Ilman rikosoikeudellisen vastuun toteutumista terrorismirikoksissa, viranomaisten on haastavampaa pyrkiä terrorismin torjunnan strategian keskeiseen tavoitteeseen: siihen, ettei ääriliikehdintään ja terrorismiin liittyvät ilmiöt Suomessa kehity nykyistä vakavammiksi. Suotavaa olisikin, että rikosoikeudellisen vastuun toteutumiseen liittyviä haasteita ja ongelmakohtia lähdettäisiin selvittämään seikkaperäisesti.
Kirjoittaja Juha Saarinen on jihadismiin erikoistunut tutkija ja jatko-opiskelija. Hän toimii vierailevana tutkijana Brysselissä sijaitsevassa Egmont Instituutissa.