Toisessa maailmansodassa koko maailma, myös puolueettomat valtiot, joutuivat holokaustin pyörteisiin. Uhrien lukumäärä oli valtava, yli 50 miljoonaa siviiliä ja 20 miljoonaa sotilasta. Sodassa käytettiin massatuhoaseita. Siviilit eivät olleet vain sotatoimien tahattomia uhreja, vaan sodankäynnin kohteita.
Juutalaisia murhattiin holokaustissa kuusi miljoonaa. Vähemmän tunnettu on romanien joukkomurha. Arviot Natsi-Saksan murhaamien romanien kokonaislukumäärästä vaihtelevat 250 000 – 500 000 välillä, mutta luku voi olla korkeampi.
Holokaustin kansainvälinen muistopäivä 27. tammikuuta on vuoden 1945 Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirin vapauttamisen muistopäivä. Puna-armeija vapautti ensin Majdanekin leirin noin 500 vankia heinäkuussa 1944. Majdanek ei valmistanut sotilaita Auschwitzin mittakaavaan.
Ilmeisesti Ivan Martynushkin oli ensimmäinen venäläinen sotilas, joka astui jalallaan Auschwitzin leiriin. Hämmästyttävää on, että yli satavuotiaana hän näyttää olevan viimeinen elossa oleva Auschwitzin vapauttaja. Haastattelussa hän totesi, että ”mahdollisesti vain esikunnan korkeimmat upseerit olivat kuulleet leireistä” ja ”me emme tienneet mitään”. (Times of Israel, 25.1.2015)
Auschwitz oli alun perin venäläisten sotavankien ja puolalaisen vastarinnan sekä rikollisten teloituspaikka. Vuosien aikana leiri muuttui tuhoamisleiriksi. Valtavaan leiriin kuului myös lukuisia orjatyöläisiä käyttäviä alaleirejä. Uhrien lukumäärä oli 1.1 miljoonaa. Heistä yli 90 prosenttia oli juutalaisia.
Kun romanit tulivat Auschwitz-Birkenaun leirille, osa heistä murhattiin välittömästi. Osa lähetettiin muille leireille. Natsilääkäri Josef Mengele etsi romanilapsia, erityisesti kaksosia niin sanottuihin lääketieteellisiin kokeisiin. Näiden kokeiden aikana lapset eivät saaneet kipulääkitystä. Kokeet olivat hirvittäviä, niistä jäivät usein pysyvät vammat. 3000 romani- ja juutalaislasta joutui Mengelen kokeiden kohteiksi.
Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleirissä oli erityinen romanien perheleiri, ”Zigeunerfamiliemlagern” helmikuusta 1943 elokuuhun 1944 saakka. 11 000 lasta ja nuorta kulkivat tämän perheleirin kautta. Perheleirissä oli valtavasti sairauksia. Olosuhteet olivat järkyttävät. Viimeiset perheleirin asukkaista murhattiin elokuussa 1944.
Elokuun tapahtumien taustana on romanien tekemä vastarinta 16. toukokuuta 1944, jolle päivälle perheleirin tuhoaminen oli suunniteltu. Vastarinnan seurauksena noin tuhat romania siirrettiin muille leireille. Perheleirin tuhoaminen siirtyi usealla kuukaudella eteenpäin. Yöllä 2.-3. elokuuta 1944 tuhansia romaneja murhattiin kaasukammareissa. He yrittivät taistella, mutta SS nujersi heidät säälimättömästi.
Noin 23 000 romania tuotiin ja yli 20 000 murhattiin Auschwitzissa.
Antisemitismi on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina. Juutalaisvastaisuus on aina läsnä oleva, mutta juuri nyt pelottavan voimakas sosiaalinen voima. Siitä täytyy puhua.
Euroopan parlamentin mukaan romanit ovat Euroopan suurin etninen vähemmistö; arvioitu lukumäärä 10-12 miljoonaa. Useissa maissa he kokevat yhä syrjintää. Syrjintä on sekä rakenteellista että hallinnon epäonnistumista. Useissa EU-maissa on avointa rasismia ja väkivaltaa. rasistista puhetta on raportoidusti jopa Euroopan parlamentissa.
Huomionarvoista on myös suomalaisen rasismikeskustelun keskittyminen pitkälti maahanmuuttajiin, vaikka meillä on vähemmistöjä. Romanien vainoihin keskittyvän historiallisen tutkimuksen suhteellinen vähäisyys kertoo vähemmistön nykyasemasta. Romaneja kuoli Natsi-Saksan vainoissa useiden nykyisten EU-maiden alueilta. Juuri heidän ja juutalaisten kohtalot erottuvat muista leireille tuoduista.
Muistopäivän tarkoitus on paitsi muistaa myös ymmärtää historian ja nykyhetken kietoutumista toisiinsa. Miten Euroopan nykytilanne juontaa menneisyydestä?
Kirjoittaja on filosofian tohtori holokaustiopinnoissa ja kristillisdemokraattien kolmas varapuheenjohtaja.
