Suomalaisten lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt tällä vuosituhannella. Aihe nousee säännöllisesti keskustelunaiheeksi ja herättää perustellusti huolta. Nykyään lapset eivät lue samalla tavalla kuin ennen, sillä älylaitteiden viihdesisältö tuntuu houkuttelevammalta kuin perinteiseen kirjaan tai lehteen tarttuminen.
Huoli lasten heikkenevästä lukutaidosta on aiheellinen. Keskustelusta unohtuu kuitenkin eräs erittäin oleellinen asia. Kieli- ja kirjoitustaidon rapautuminen ei kosketa vain lapsia ja nuoria, sillä aina sitä eivät osaa kunnolla aikuisetkaan. Tai ainakin me aikuiset omalla toiminnallamme kovasti olemme murentamassa suomen kielen asemaa.
Tästä karuna esimerkkinä on yritysten ja markkinointialan ihmisten piittaamattomuus suomen kielen sanoista ja kielioppisäännöistä. Kasvavissa määrin vastaan tulee yrityksiä, joiden nimi on tarkoituksella kirjoitettu kaikkien kielioppisääntöjen vastaisesti.
Suomenkieliset sanat korvataan tökeröillä uudissanoilla
Toimittajan työssä suomen kielen rapautumista pääsee, tai pikemminkin joutuu seuraamaan aitiopaikalta. Vastaani tulee toistuvasti lehdistötiedotteita, joissa hehkutetaan kasvavaa second hand -kauppaa, recycled -puhelimien kasvavaa myyntiä ja milloin mitäkin.
Vaikka asialle olisi arkinen suomenkielinen nimi, markkinointi-ihmisillä tuntuu olevan kasvava halu keksiä mitä eriskummallisimpia uudisnimiä asioille. Ilmeisesti käytetyn tavaran kauppa tai käytetyt puhelimet eivät enää kuulu trendikkääseen sanavarastoon? Oli syynä sitten kansainvälisyyden, ”trendikkyyden” tai minkä tahansa hakeminen, lopputulos näyttää lähinnä myötähäpeää aiheuttavalta.
Lisäksi täysin kotimaisilla markkinoilla toimivilla yrityksillä ja muilla tahoilla tuntuu olevan pakottava tarve nimetä työntekijöidensä tittelit englanniksi. Näihin törmää kaikkialla jopa arkisessa elämässä. Pikaruokapaikassa sinua ei palvele pikaruokatyöntekijä vaan Sandwich Artist. Oletko varma, huolehtiiko työpaikkasi tilojen siivouksesta siivoaja vai oliko asialla kenties Cleaning Specialist?
Miksi ihmeessä, saanen kysyä?
Kansainvälisyys ei ole tekosyy heittää äidinkieltään romukoppaan
Monet perustelevat englanninkielisten sanojen viljelyä kansainvälistymisellä. Tietysti maailma on kansainvälistynyt ja meidän on kyettävä keskustelemaan sujuvasti myös englannin kielellä. Kansainvälistyminen ei silti ole mikään tekosyy heittää omaa äidinkieltään romukoppaan.
Kun puhutaan ja kirjoitetaan suomeksi, käytetään suomenkielisiä sanoja. Jätetään englanninkieliset termit ja englannin kielen sanoista johdetut anglismit sinne englanninkieliseen tekstiin. Niitä ei tarvitse väkisin ängetä suomenkielisen tekstin sekaan. Eivät espanjalaiset tai saksalaisetkaan tunge lauseidensa sekaan englanninkielisiä termejä vain siksi, että kuulostaisivat jotenkin kansainvälisiltä ja trendikkäiltä.
Tällainen kehityssuunta on vaarallinen. Jos emme enää viitsi keksiä uusille asioille suomenkielisiä termejä tai jopa hylkäämme ne, äidinkielemme kaventuu. Seurauksena on epäkieli, joka ei ole kunnolla suomea eikä englantia.
Ravintola tarjoilee asiakkaille limapusseja – trendikästä vai kuvottavaa?
Joskus trendinimien keksiminen niin pitkälle, että se aiheuttaa jopa huvittavia tai seuraavassa esimerkissä pikemminkin kuvottavia reaktioita. Järkytykseni eräs ravintola mainosti myymiään hampurilaisia nimellä ”bursa”. Ravintola-alan ihmisille voin ilmaisena vinkkinä kertoa, että bursa on elimistössä sijaitseva limapussi. Saisiko olla limapussia ranskalaisten ja kokiksen kera? Oikein tulee vesi kielelle. Ennen ”trendikkäiden” epäsanojen tunkemista joka paikkaan kannattaisi edes selvittää, mitä sanat tarkoittavat.
Vaikka yritysmaailmassa suomen kielestä ja sen kielioppisäännöistä piitataan entistä vähemmän, meidän toimittajien työnä on pitää ainakin kaikkein suurimmat älyttömyydet pois uutisjutuista. Voin kertoa, että toimittajat järjestelmällisesti muuttavat esimerkiksi ihmisten tittelit suomeksi ja ne recycled -puhelimet muuttuvat uutistekstissä ihan käytetyiksi puhelimiksi.
Toki meillä toimittajillakin on peiliin katsomisen paikka ja syyllistymme ajoittain itsekin anglismien viljelyyn. Tästä karuna esimerkkinä ovat taivailla lentelevät dronet tai droonit, joille ei ole viitsitty keksiä kunnon suomenkielistä nimeä. Toinen hyvä esimerkki ovat viime vuosina yleistyneet podcast-lähetykset, joita monet uutismediat itsekin tuottavat. Onko liian vaikeaa puhua vain äänilähetyksistä?
Arjestamme löytyy lisäksi lukuisia esimerkkejä, joissa asialle on olemassa suomenkielinen nimi. Niitä ei vaan viitsitä enää käyttää. Luetko sinäkin uutisia ja selaat sosiaalisen median palveluita ”mobiiliappin” tai ”äpin” kautta? Harva edes muistaa, että sille olisi oikea suomenkielinenkin nimi: puhelinsovellus.
Ei mikään ihme, jos lasten luku- ja kirjoitustaito heikkenevät, kun asia ei ole enää hallussa aikuisillakaan. Suomen kieli köyhtyy, koska emme arvosta sitä.
LUE MYÖS:
Podcastit ja äpit yleistyvät – ja ne vaarantavat suomen kielen
Tekeekö tekoäly kielten opiskelun turhaksi? Professori varoittaa