Finanssikriisi alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 2007, mutta eteni Suomeen vasta vuonna 2009, jolloin bruttokansantuote supistui 8,8 prosenttia ja työttömyys nousi 8,2 prosenttiin. Toinen merkittävä ero oli kriisin rajallinen vaikutus perheiden varallisuuteen, kirjoittavat professori Jukka Laitamäki New Yorkin yliopistosta ja tutkimusprofessori Raija Järvinen Kuluttajatutkimuskeskuksesta.
Suomessa perheiden varallisuus lisääntyi 14 prosenttia vuosina 2004–2009, kun taas Yhdysvalloissa perheiden varallisuus väheni 15 prosenttia vuosina 2007–2010. Tästä huolimatta suomalaisten kotitalouksien keskimääräinen varallisuus oli alle puolet yhdysvaltalaisten kotitalouksien keskimääräisestä varallisuudesta, kertovat tutkijat.
Yhdysvaltalaisperheiden varallisuuden lasku johtui pääasiassa maan asuntomarkkinoiden romahduksesta, jonka seurauksena monille asunnonomistajille jäi suuri, heidän asuntonsa arvon ylittävä laina.
Kolmas tärkeä ero oli finanssikriisin vaikutus perheiden tuloihin. Vuosina 2007–2010 yhdysvaltalaisten perheiden mediaanitulo laski 7,7 prosenttia ja keskitulo 11,1 prosenttia. Samana ajanjaksona suomalaisperheiden taloudessa koettiin täysin päinvastainen kehitys: mediaanitulo nousi 5,7 prosenttia ja keskitulo 3,6 prosenttia työttömyysasteen kasvusta huolimatta, artikkelissa täsmennetään.
Neljäs ero oli inflaatio, joka Yhdysvalloissa laski 2,8 prosentista 1,6 prosenttiin. Suomessa inflaatio pysyi melko tasaisena noin 1,6 prosentissa.
Eroista huolimatta suomalaisten ja yhdysvaltalaisten kotitalouksien väliltä löytyy myös finanssikriisin vaikutuksia koskevia yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi velkaantumis- ja säästämisasteet nousivat molemmissa maissa.
Talouskriisi jatkuu edelleen, ja talouden ja rahoituksen epävarmuus vaikuttaa edelleen kotitalouksiin niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Vuonna 2013 Yhdysvalloissa on koettu orastavaa nousua niin asuntojen hinnoissa kuin työllisyydessä ja palkkatasossakin. Suomessa talouden mittarit kääntyivät selvään laskuun vuonna 2012 ja sama kehitys on jatkunut edelleen vuonna 2013, toteavat Laitamäki ja Järvinen.
Artikkeli on luettavissa kokonaan Liiketaloudellisen Aikakauskirjan numerossa 1/2013.