Kun itäblokin maat miehittivät Tsekkoslovakian elokuussa 1968, Suomen Rauhanpuolustajat hyväksyi Neuvostoliiton selitykset tapahtuneesta sellaisenaan. Sama toistui, kun Afganistan vallattiin 1979.
Neuvostoliitto sanoi vain antaneensa pyydettyä apua. Rauhanpuolustajien mukaan miehitykset olivat yksiselitteisesti kansainvälisen imperialismin, etenkin Yhdysvaltain, syytä.
Itäblokin kolmannessa naapurimaassa, Suomessa, päättäjät eivät isommin reagoineet. Jopa päinvastoin.
Taistolaiskommunistien johtaman Suomen Rauhanpuolustajien kantoja ja asemaa ”virallisena” Suomen eliitin järjestönä YYA-aikaan käsitellään professori Vesa Vareksen syksyn uutuuskirjassa Nuori Ben Zyskowicz. Suomettumisen vuodet (Otava). Kansanedustaja Ben Zyskowicz on pitkään pitänyt asiaa esillä.
Rauhanpuolustajien keskustoimikunta totesi Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen ”suurella tyydytyksellä, että Tsekkoslovakian kriisiin on löydetty poliittinen ratkaisu, jolla voitiin estää ilmeinen suursodan puhkeaminen”. Järjestö painotti, että oli ollut nimenomaan Saksan Liittotasavallan syytä, että asevoimia piti käyttää.
Vuosien 1968–82 (Rauhanpuolustajien) Rauhan Puolesta -lehtien läpikäyminen osoittaa, että yhtään sosialistista maata ei koskaan kritisoitu mistään – paitsi Kiinaa, koska se oli riidoissa Neuvostoliiton kanssa. Rauhaa vaarantavat tekijät olivat aina ja poikkeuksetta lännessä. DDR:n rakennuttama Berliinin muuri oli lehden mielestä täysin puolustuksellinen. Länteen henkensä kaupalla pakenevien itäsaksalaisten kaivamista pakotunneleista mainittiin vain, että ne oli kaivettu ”vihamielisessä tarkoituksessa”, professori Vares kirjoittaa kirjassaan. (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Suomen Rauhanpuolustajien poliittinen asento olisi tuskin voinutkaan olla toinen, sillä järjestö oli Neuvostoliiton rahoituksen varassa toimineen Maailman Rauhanneuvoston Suomen-yhdistys. Tämä yksipuolisuus oli myös valtaosalle aikalaisista selvää – mikä ei tietenkään poista sitä, että ruohonjuuritasolla moni oli mukana vilpittömin mielin rauhanasian puolesta. Ne, jotka olivat sisäistäneet sosialismin sanoman, eivät puolestaan edes osanneet pitää yksipuolisuutta puutteena, vaan pitivät sitä ansiona, ”hyvän” puolella olemisena.
Rauhanpuolustajista tuli Suomessa pitkäksi aikaa myös kokoomusta ja kokoomuksen nuorten liittoa syvästi jakanut kiistakysymys, jota Vareksen kirjassa käydään läpi. Suurimmat taistelut esimerkiksi jäseneksi liittymisestä käytiin 1980-luvulla.
Rauhanpuolustajat toimii yhä tänään, mutta aivan toisessa mitassa. Järjestön johtopaikat eivät ole pitkään aikaan olleet yhtä haluttuja kuin vielä 1980-luvulla, jolloin niistä jopa kilpailtiin, koska niiden katsottiin tuovan ulkopoliittisia ja sitä kautta myös sisäpoliittisia pisteitä.
Järjestöllä oli hyvin laaja keskustoimikunta, jonka jäsenistä ydinryhmä muodosti laajan johtokunnan. Verkkouutiset julkaisee tässä Suomen Rauhanpuolustajien keskustoimikunnan ja johtokunnan jäsenten nimet vuosilta 1980-1982. Mukana on yli kymmenen kansanedustajaakin. Monet nimet ovat tuttuja yhä tämänkin päivän politiikasta tai muualta yhteiskunnasta.
RAUHANPUOLUSTAJIEN KESKUSTOIMIKUNTA 1980-1982
Puheenjohtaja Paavo Rintala
Pääsihteeri Johannes Pakaslahti
Kunniapuheenjohtaja Mirjam Vire-Tuominen
Varsinaiset jäsenet
Esko Aho Pirkko Anttila
Erik Arnkil Toivo Autiosaari
Kaj Bärlund Bruno Bärs
Kanerva Cederström Kaj Chydenius
Yrjö Engeström Kirsti Era
Marja-Liisa Grönvall Ilkka Hakalehto
Kati Hannikainen Lauri Hannikainen
Vilho Harle Veikko Hauhia
Jorma Hentilä Marjo Hirsimäki
Antero Honkasalo Eero Hovi
Kari Hallantie Väinö Huhtamäki
Heikki Häikiö Esa Härmälä
Reino Jaakkola Anna-Liisa Jokinen
Sinikka Joutsalmi Cay Kankaanpää
Arja Kekkonen Helena Kekkonen
Sulo Kivinen Tellervo M. Koivisto
Paavo Kähkölä Timo Laaninen
Oiva Lehto Irina Lindeberg
Jorma Lindfors Rauha Luhtala
Kalevi Lähteenaho Mauri Löppönen
Jukka Mannerkorpi Börje Mattson
Marjatta Mattson Caj Melakoski
Marja-Leena Mikkola Jarmo Mäkelä
Antti Mäki-Reinikka Hannu Nieminen
Ilmari Nieminen Terhi Nieminen-Mäkynen
Hannu Ohvo Jorma Oksanen
Uuno Ossi Matti Paloheimo
Raimo Pannila Ensio Partanen
Hannu Peltomaa Mauri Perä
Maria Pihlflykt Pertti Pitkonen
Christina Porkkala Tuomo Puhakainen
Airi Pulkkinen Sauli Pyyluoma
Juha Rekola Eino S. Repo
Matti Rossi Mirja Ruikka
Matti Ruokola Antti Räsänen
Aarne Saarinen Sorjo Saarinen
Petter Savola Toivo Savioja
Ritva Savtsenko Jouko Sillanpää
Esko Siltavuori Taisto Sinisalo
Veikko Sippola Ari Sirviö
Helena Soini Folke Sundman
Esko Suojanen Oili Suomi
Uuno Syrjä Annika Takala
Erja Tikka Irma Torvi
Eija Tuurala Esko-Juhani Tennilä
Pirkko Työläjärvi Eino Uusitalo
Tapio Varis Unto Vesa
Matti Viialainen Hannu Vuorio
Paavo Väyrynen Anneli Väänänen
Bo Winqvist Toivo Åsvik
Varajäsenet
Kari Anttila Anni Cavander
Taina Dahlgren Jaakko Ellisaari
Kaj Grahn Veikko Hirvonen
Eero Heinäluoma Kai Henriksson
Kimmo Hurri Teuvo Hömppi
Pekka Kanervo Teuvo Kauhanen
Lennart Kivi Anneli Kivitie
Lahja Kivinen Erkki Kivioja
Auli Korhonen Irina Koskinen
Eila Kämäräinen Seppo Lahtinen
Reijo Lahdenperä Arvo Lankoski
Tarja Laitiainen Mikko Lehtonen
Eeva Lehtinen Kirsti Linnakko
Heikki Martikainen Pentti Munnukka
Martti Murto Teuvo Mutanen
Arja Mäkelä Jukka Nieminen
Rolf Nylund Saara-Maria Paakkinen
Leena Pakkanen Väinö Palminen
Eino Pekkarinen Eeva-Maija Penttilä
Matti Rantala Esko Ronkamo
Helge Rontu Anja Rouhuvirta
Harri Ruohomäki Anssi Ruotsalo
Alli Siiskonen Olavi Sulkunen
Eino Sääskilahti Liisa Tavi
Hans Virtanen
RAUHANPUOLUSTAJIEN JOHTOKUNTA 1980
Puheenjohtaja Paavo Rintala
Pääsihteeri Johannes Pakaslahti
Varapuheenjohtajat
Tellervo M. Koivisto Eino S. Repo
Aarne Saarinen Sorjo Saarinen
Uuno Syrjä Irma Torvi
Eino Uusitalo Paavo Väyrynen
Johtokunnan jäsenet
Esko Aho Toivo Autiosaari
Taina Dahlgren Veikko Hauhia
Eero Heinäluoma Jorma Hentilä
Marjo Hirsimäki Eero Hovi
Väinö Huhtamäki Reino Jaakkola
Sinikka Joutsalmi Cay Kankaanpää
Sulo Kivinen Anneli Kivitie
Paavo Kähkölä Oiva Lehto
Mikko Lehtonen Jorma Lindfors
Börje Mattson Marjatta Mattson
Caj Melakoski Hannu Ohvo
Maria Pihlflykt Sauli Pyyluoma
Mirja Ruikka Petter Savola
Jouko Sillanpää Olavi Sulkunen
Oili Suomi Erja Tikka
