Prahan Kaarlen yliopiston politiikan tutkija Aleksandr Morozov on todennut Vladimir Putinilla olevan kolme ehdotonta vaatimusta, jotka eivät ole neuvoteltavissa. Ne ovat Ukrainan puolueettomuus, Naton vetäytyminen vuoden 1991 rajoille ja Venäjää suosivan uuden maailmanjärjestyksen luominen.
Morozovin mielestä loputon kulutussota on Putinin nimenomainen tavoite, koska se pitää Ukrainan epävakaudessa, venäläiset jatkuvassa valmiustilassa ja estää Ukrainan liittymisen Natoon. Näin Venäjä saavuttaa tavoitteensa ilman puolustustaistelua käyvän maan täydellistä miehittämistä.
– Vladimir Putinin sota Ukrainassa on pohjimmiltaan koko Venäjän kansan ”ristiretki” menneisyyteen. Tässä kiihtyvässä taantumisessa väistyvät aiemmin saavutetut sivilisaation edut ja arvot, kuten demokraattiset periaatteet ja suvaitsevaisuus, liberaalit lähestymistavat taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen, uskonnollinen monimuotoisuus ja nykyaikainen koulutus, venäläisasiantuntijat Boruh Taskin ja Aaron Lea kirjoittavat ranskalaisen Desk Russie -sivuston julkaisemassa artikkelissa.
Ukrainan alistaminen on Putinin ajattelussa välttämätöntä, koska Neuvostoliiton perillisen on oltava johtava suurvalta.
Tosiasiat ovat kuitenkin Taskinin ja Lean mukaan kylmiä. Venäjän väkiluku on virallisten tietojen mukaan noin 140 miljoonaa kansalaista, mutta maastamuuton ja tilastollisen kikkailun huomioon ottaen todellinen luku saattaa olla lähempänä 120 miljoonaa. Vertailun vuoksi esimerkiksi ydinasevaltio Pakistanissa on lähes 260 miljoonaa asukasta, Brasiliassa ja Nigeriassa yli 210 miljoonaa, Bangladeshissa noin 170 miljoonaa, Meksikossa ja Etiopiassa yli 130 miljoonaa. Myös Mercatorin projektioon johtavat kartat johtavat harhaan, sillä valtavalta näyttävä Venäjä on lähes kaksi kertaa pienempi kuin Afrikka ja vain kaksi kertaa suurempi kuin Australia.
Kreml perustelee suurvaltavaatimuksiaan Venäjän koolla sivuuttaen esimerkiksi sen tosiasian, että kaksi kolmasosaa sen alueesta on ikiroudan vallassa. Todellisuudessa koko ei Taskinin ja Lean mukaan olekaan Venäjälle etu, vaan kirous, joka heikentää sen yhtenäisyyttä ja vaatii suhteettomia panostuksia infrastruktuuriin.
Sota tarjoaa heidän mukaansa Kremlille monia etuja, kuten verukkeen toisinajattelun tukahduttamiseen ja nationalististen tunteiden lietsomiseen. Vain aloittamalla sodan ja vetoamalla tekaistuihin narratiiveihin Putin on myös voinut ”laillisesti” häätää länsimaiset yritykset ulos Venäjältä ja kansallistaa niiden omaisuuden, jonka suuruusluokka on arvioitu noin 120–170 miljardia dollarin tasolle.
Jos sivistynyt maailma pakottaisi Venäjän lopettamaan sodan, se johtaisi Taskinin ja Lean mukaan anastettujen omaisuuserien palauttamiseen tai korvaamiseen ja sitä kautta Venäjän koko vallitsevan järjestelmän romahtamiseen. Tämä skenaario uhkaa siis paitsi Putinia myös koko hallitsevaa luokkaa, mistä seuraa itseään ruokkiva aggressioiden ja uusien konfliktien kierre.
Suojellakseen omaa asemaansa ja välttääkseen kansainvälisistä normeista aiheutuvia seurauksia Putin on heidän mukaansa irrottanut Venäjän Euroopan neuvostosta, jäädyttänyt aserajoitussopimuksia sekä irtisanonut lukuisia velvoittavia ihmisoikeus- ja muita sopimuksia. Kyse on tavallaan cancel-kulttuurista Putinin tapaan.
Ukrainan sodasta onkin Taskinin ja Lean mielestä tullut ratkaiseva taistelu yhteisiin arvoihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen kannalta. Siksi lännen on pysäytettävä Venäjän sotakoneisto ja neutraloitava sitä tukevat vihamieliset harmaan alueen operaatiot.
– Mitä nopeammin maailma luopuu illuusiosta, että Putin voidaan ”lepyttää”, sitä lyhyempi on tie todelliseen turvallisuuteen sekä rajoilla että demokratioiden sisällä, he kiteyttävät.