Suomi on varautunut hyvin turvallisuustilanteen heikkenemiseen Euroopassa eikä sota uhkaa meitä tällä hetkellä. Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan pakottaa meidät kuitenkin miettimään välittömästi uudelleen Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.
Venäjän viime viikolla aloittama hyökkäys Ukrainaan oli meille kaikille järkytys. Venäjän hyökkäyssota on yksiselitteisesti väärin, ja kansainvälisen yhteisön vastauksen on oltava sen mukainen.
Ukraina tarvitsee apuamme. Meidän on annettava maalle kaikki mahdollinen apu, tarkoittipa se rahaa, tarvikkeiden vientiä tai maasta pakenevien vastaanottamista. Kannatan tässä tilanteessa myös EU:n yhteistä aseapua Ukrainalle. Ukraina ei puolusta vain itsenäisyyttään, vaan koko eurooppalaista sopimuspohjaista turvallisuusjärjestelmää.
Auttaminen vaatii myös uhrauksia, sillä esimerkiksi Venäjän vastaiset talouspakotteet tulevat osumaan meihin kipeästi. On parempi rahan virrata eikä veren. On ollut toivoa antavaa nähdä, miten laajasti poliitikot, kansalaiset ja elinkeinoelämä ovat osoittaneet olevansa pakotteisiin valmiita.
Sota Ukrainassa korostaa tarvetta käydä keskustelua Suomen maanpuolustuksesta sekä mahdollisesta liittymisestä Natoon. Venäjän vähittäinen muuttuminen epädemokraattiseksi autoritatiiviseksi valtioksi sekä kylmä piittaamattomuus kansainvälisistä sopimuksista on saanut minut muuttamaan kantaani Nato-jäsenyyden suhteen. Uskon, että Nato-jäsenyys tarjoaisi Suomelle nykyistä parempaa turvaa arvaamattoman Venäjän varjossa, erityisesti, jos voisimme saada turvatakuut jäsenyyden hakuprosessin ajaksi.
En kuitenkaan olisi valmis järjestämään Natoon liittymisestä kansanäänestystä enää tässä tilanteessa. Kansanäänestys Natoon liittymisestä altistaisi Suomen muun muassa Brexit-kampanjassa nähdylle Venäjän informaatiovaikuttamiselle ja olisi siksi iso riski. Valtiovallan vastuulla on mielestäni tässä tulehtuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa tehdä päätös liittymisestä Natoon.
