Venäjä on varastanut Ukrainalta taidemaalari Ilja Repinin, kirjailija Nikolai Gogolin ja borssikeiton, kirjoittaa Sofi Oksanen.
Artikkeli Venäjän harjoittamasta kulttuurisesta omimisesta on julkaistu ruotsalaisessa Dagens Nyheter -lehdessä ja virolaisessa Postimees -lehdessä.
Ilmiöstä on Oksasen mukaan ollut maailmalla lukuisia skandaaleja, mutta ei venäläisten kohdalla. Borssikeiton lisäksi venäläiset ovat omineet taitelijatkin Ukrainalta.
– Vaikka Nikolai Gogol oli syntynyt ukrainankieliseen perheeseen Ukrainassa, hänet määritellään käännösten kansiteksteissä venäläiseksi, ja Google näyttää olevan samaa mieltä vielä vuonna 2022. Gogolin kirjoituskieli oli venäjä, koska hän eli aikana, jolloin ukrainankielinen koulutus oli kielletty, Oksanen kirjoittaa.
– Entä Ilja Repin? Kuinka moni länsimaissa pitää häntä venäläisenä taitelijana? Google näyttää olevan sitä mieltä siitä huolimatta, että Repin syntyi Ukrainassa ja piti itseään puolalaista alkuperää olevana ulaanikasakoiden jälkeläisenä.
Oksanen muistelee, että taiteilijan synnyinmaasta ei kerrottu mitään, kun Ateneumin taidemuseossa Helsingissä oli vuonna 2021 suuri Repinin näyttely.
Hänen mukaansa Venäjän tekemään kulttuuriseen omimiseen on suhtauduttava samanlaisella vakavuudella kuin lännessä reagoidaan siihen, jos jokin muu dominoiva kulttuuri harjoittaa vastaavaa.
–Irlantilaisen kirjailija James Joycen kutsumista englantilaiseksi tai britiksi ei pidetä asianmukaisena, vaikka hän kirjoittikin englanniksi. Ukrainalaista kulttuuria ei kuitenkaan kohdella samalla tavalla kuin irlantilaista, koska Venäjä ei ole koskaan suostunut samaan menneisyyden käsittelyyn kuin Iso-Britannia.
Oksanen kuvailee, kuinka kulttuuria on käytetty välineenä keisarillisen Venäjän, Neuvostoliiton ja nyt Vladimir Putinin harjoittamassa kansojen sulauttamispolitiikassa ja venäläistämisessä. Kulttuuri on hänen mukaansa keskeinen vaikutusväline, jolla voidaan perustella entisten vasallivaltioiden yhteyttä emämaahan.
– Siksi myös kulttuuri- ja taidealan pitää osallistua deputinisaatioon, hän toteaa.
Kirjailijan mukaan suurin osa maailmasta on ollut mukana ”taideprojektissa”, jossa kulttuurirakenteet ovat vahvistaneet venäläistä kolonialismia. Hän nostaa esimerkin Suomesta.
– Venäjän politiikkaa harjoittaville maanmiesjärjestöille on pelkästään Suomessa annettu valtiollista tukea miljoonilla euroilla. Ukrainalainen elokuvafestivaali on sinnitellyt vuosia, jotta olisi toimintakykyinen. Helsingin kaupungilta tippui heille 500 euron tuki. Kerran, Oksanen vertaa.
