Osaa perinteisestä kirkkokansaa ihmetyttäneen Helsingin seurakuntien Kirkko ja kaupunki -lehden linjasta on herännyt julkinen välien selvittely. Helsingin piispa Teemu Laajasalo on ollut toukokuun lopulla Markkinointi ja Mainonta –lehden haastateltavana ja astunut hiukan K&K –lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäen varpaille. Laajasalo oli haastattelussa tuumannut:
”Kirkon ja kaupungin kohdalla kyse on nähdäkseni siitä, että on haastavaa tehdä journalismia ja samaan aikaan olla kirkolle myötämielinen. Minusta kannattaisi ehkä tähdätä reilummin Finnairin Blue Wings -lehden malliin, joka on selkeästi asiakaslehti. Lehdessä ei niinkään kerrota koneiden teknisistä yksityiskohdista tai moottoreista, vaan kerrotaan niistä kohteista, joihin Finnairin koneilla pääsee. Eli toisin sanoen kerrottaisiin enemmän yhtäältä taivaasta ja toisaalta siitä konkreettisesta työstä, mitä kirkko tekee.”
Edellä oleva viittaus Finnairin asiakaslehden ja seurakuntien oman pää-äänenkannattajan mahdolliseen sisällön luonteeseen sai päätoimittaja Jaakko Heinimäen suutuksiin. Hän torjuu piispan ajatukset lehden pääkirjoituksessa (7.6.2018) selvin sanoin:
“Hän (piispa Teemu Laajasalo) arveli, että on haastavaa tehdä journalismia ja olla samaan aikaan kirkolle myötämielinen. Se ei ole yhtään vaikeaa. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla siitä on vuosikymmenien kokemus. Vastuullisesta journalismista luopuminen ja siirtyminen pelkästään mielikuvamarkkinointiin ja imagoviestintään merkitsisi valtavaa strategista muutosta seurakuntien viestinnässä. Se merkitsisi painopisteen siirtämistä seurakuntalaisista kirkon brändääjiin.”
Maksajalla rahavalta, toimituksella sanavalta
Helsingin seurakuntien piispa edustaa vastakkaisasetelmassa julkaisijaa ja laskujen maksajaa. Olipa kyse kirkon lehden tai muun toiminnan syistä ja seurauksista, piispa Laajasalon haastattelussa kerrattiin kehityssuunnan perusongelma: Vuonna 2017 kirkosta erosi yhteensä 52[nbsp]292 suomalaista. Kirkkoon liittyi vastaavasti 16[nbsp]491 ihmistä, jolloin erotus oli -35[nbsp]801. Kirkon jäsenkato oli suurempi kuin kahtena edellisvuotena. Kirkkoon kuuluu nyt noin 70 prosenttia suomalaista. Laajasalo selitti tätä kehitystä:
”On hyvä muistaa, että kaikkiin suomalaisiin poliittisiin puolueisiin kuuluu yhteensä noin 300 000 ihmistä. Kirkkoon kuuluu neljä miljoonaa ihmistä. Kirkko siis kokoaa edelleen huiman määrän väkeä. Eroamisen syyt ovat nähdäkseni aina yksilöllisiä ja yksittäisiä. Kirkosta eroaminen johtuu siitä, että henkilön selkeä sidos kirkkoon laimenee jostain syystä. Koska nämä syyt ovat keskenään hyvin erilaisia, on vaikea eritellä tiettyjä syitä. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että kirkko koskettaa edelleen yksilöä.”
Kirkko ja Kaupunki –lehden päätoimittajalla on lehtensä sisällön suhteen päätösvalta. Hän asettuu tiukasti valitsemansa linjan taakse, vaikka edellisen päätoimittajan, Seppo Simolan paikoin sävyiltään hyvin koleeriseen linjaan Heinimäki on ottanut välimatkaa. kriitikoiden mielestä lehti pyrkii miellyttämään poliittisia ja seksuaalisia vähemmistöryhmiä enemmän kuin ns. perinteistä ja sovinnaista kirkkokansaa.
Koska piispan lähestymiskulma vaikuttaa kriittiseltä, päätoimittaja Heinimäki etsii tukea korkeammalta taholta. Hän siteeraa juuri eläkkeelle jäänyttä arkkipiispa Kari Mäkistä. Tämä kokee ihmisen näkevän itsensä entistä enemmän kuluttajasubjektina, joka valitsee itselleen sopivia juttuja. Mäkinen katsoo, että kirkko ei voi lähteä tähän kilpailuun: jos kirkko alkaa määritellä itsensä kulttuurituotteena muiden joukossa, se kadottaa identiteettinsä: ”Jos uskonto ryhtyy tekemään itsestään houkuttelevan tuotteen, se haihtuu.”