Älkää koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä – kuten hyvää taantumaa. Näin neuvoi Jack Welch, legendaarinen General Electricin toimitusjohtaja. Monille yrityksille ja yksilöille vaikeat ajat saattavatkin tarjota mahdollisuuksia, mutta yhteiskunnalle talouden yskiminen on haitallinen ilmiö.
Taantuma määritellään taloustieteessä tilanteeksi, jossa maan bruttokansantuote on laskenut kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä. Puoli vuotta ilman talouskasvua on siis taantuma. Lama on tavallista pahempi tai pidempi taantuma.
Miksi talouden suhdanteita esiintyy? Miksei talouskasvu ole tasaista, loivaa puskua?
1800-luvulta lähtien talouden suhdanteet ovat olleet tunnustettu tutkimuksen kohde. Vieläkään ei olla täysin yksimielisiä mekanismista. Eri teorioissa syyn saavat niskoilleen kapitalismi itsessään, keskuspankit, jäykät palkat, poliitikot, teknologian muutos ja yliluotottaminen.
Kasvusta toipumiseen
Todellisuudessa suhdanteilla lienee useita selitystekijöitä, jotka liittyvät jäykkyyksiin markkinoilla. Suhdanteet ovat osa äärettömän monimutkaisen järjestelmän sopeutumismekanismia. Suurin osa taloustieteilijöistä jakaa jotakuinkin yhtenäisen näkemyksen suhdanteiden synnystä. Varsinkin lyhyellä aikavälillä kokonaiskysynnän vaihteluiden merkitys on tunnustettu.
Jo Schumpeter (1883–1950) nimesi taloustilanteen vaihtelusta neljä eri vaihetta: kasvuvaiheen, kriisin, taantuman ja toipumisen. Kasvuvaiheessa eli nousussa investoidaan, työllisyys paranee ja tulot kasvavat. Talous käy täydellä kapasiteetilla. Tämä aiheuttaa muun muassa työvoimapulaa, mikä tarkoittaa palkkavaatimusten nousua. Hinnat nousevat. Inflaatio kiihtyy. Tulojen kasvu kasvattaa omaisuusarvoja, mikä saattaa johtaa arvokuplaan vaikkapa osakkeissa tai kiinteistöissä.
Usein kasvun taittaa jokin kriisi. Talouden ulkopuoliset tekijät – eli poliittiset, sotilaalliset tai vaikkapa luonnonkatastrofeihin liittyvät – ovat harvoin käynnistäneet taantumia. Merkittävät shokit toki vaikuttavat. Talouskin taipui esimerkiksi maailmansotien tuhovoiman edessä. Myös 1970-luvun öljykriisi oli lähtöjään poliittinen, kun öljynviejämaat vähensivät tarjontaa.
Useimmiten syy käänteeseen löytyy taloudesta itsestään. Nousukausi synnyttää seuraavan taantuman. Pahimpien rysähdysten taustalla ovat usein finanssijärjestelmän häiriöt, esimerkiksi omaisuusarvokuplan puhkeaminen. Viimeksi koetun globaalin taantuman käynnisti 2007–2008 finanssikriisi, jonka juuret olivat Yhdysvaltojen asuntolainamarkkinoiden hulluttelussa.
Tavanomainen matalasuhdanteen syy on lyhyiden korkojen nousu. Keskuspankit hallitsevat korkotasoa, ja korkeasuhdanteessa ne inflaation hillitsemiseksi nostavat korkoja. Tämä nostaa rahan hintaa, mikä vähentää kulutusta ja investointeja. Talous on paljon myös psykologiaa: kun laajasti odotetaan huonompia aikoja, ne myös tulevat, koska kulutusta ja investointeja vähennetään.
Kun talous on taantumassa, taantuma ruokkii itseään. Varastoja tyhjennetään, kulutusta ja investointeja lykätään. Epävarmuuteen vastataan säästämällä ja varovaisuudella. Luototus vähenee. Kysynnän väheneminen taas johtaa työttömyyteen ja edelleen laskevaan kysyntään. Investointihaluttomuus johtaa myös omaisuusarvojen laskuun. Hinnat ja tuotanto laskevat.
Jossain vaiheessa tuotannontekijöiden hinnat ja omaisuusarvot ovat taas laskeneet niin paljon, että liiketoimintamahdollisuudet ovat taas parempia. Kasvu käynnistyy. Keskuspankki usein laskee korkotasoa voidellakseen taloutta. Luottoja saa halvemmalla. Kasvava kysyntä taas johtaa parempaan työllisyyteen ja tulotasoihin. Ollaan uuden kierroksen alussa.
Aalto ei ole säännöllinen
Vaikka usein puhutaan suhdannekierrosta, ei talouskasvu noudata mitään ennustettavaa tai säännöllistä sykliä, vaan pikemminkin muistuttaa epäsäännöllistä aaltoliikettä.
Taloustieteen ja taloudellisten instituutioiden voidaan nähdä kehittyneen, sillä ennen toista maailmansotaa suhdanteet olivat paljon rajumpia. Vuosina 1945–2008 ei nähty ainoatakaan globaalia taantumaa. Muutamaan kertaan suhdanteet on jo ehditty julistaa kuolleeksikin, mutta aina ne ovat palanneet.
Milloin taantuma sitten seuraavaksi tulee, ja millaisena? Maailman suurin talous Yhdysvallat on edelleen myös maailmantalouden suunnannäyttäjä.
Nykyinen nousukausi on Yhdysvaltain toiseksi pisin koskaan, ja saattaa yltää pisimmäksi. Edellinen yhtä pitkä nähtiin 1991–2001. Hidastuminen ei siis ole yllättävää, vaan odotettavissa. Nyt meneillään oleva noususuhdanne on selvästi nähnyt huippunsa.
Työllisyys ei Yhdysvalloissa enää parane, taantumat usein oikein ennustava korkokäyrä tasoittuu, inflaatio on kiihtynyt, korkotaso on nousussa ja asuntomarkkinat hidastuvat. Talouden merkkien lisäksi yllä leijuvat vielä poliittiset riskit kauppasodasta Yhdysvaltojen valtionhallinnon sulkuun, Brexitiin ja Italiaan. Myönteisiä riskejä ei juuri ole ilmassa.
Rajuun romahdukseen uskovat harvat, mutta toisaalta ne ovat aiemminkin yllättäneet. Tällä hetkellä historiallisen korkeat velkatasot aiheuttavat vakavimpia huolia rajusta romahduksesta. USA:n lisäksi esimerkiksi Kiinassa voi muhia vakava ylivelkaantumisongelma.
Olemme sidottuja
Vientivetoisena taloutena Suomen suhdannekierto on tiukasti sidottu maailmantalouden tilanteeseen. Omat talouden rakenteemme vaikuttavat siihen, miten maailmantalouden tilanne heijastuu tänne.
Suomen talous kasvoi viime vuonna valtiovarainministeriön (VM) arvion mukaan 2,5 prosenttia. Tälle vuodelle eri arviot vaihtelevat välillä 1,5–2,4 prosenttia. Siitä kasvu hidastuu edelleen.
Ensi vuodelle VM ennustaa 1,3 prosentin ja vuodelle 2021 vain 1,1 prosentin kitukasvua. Tästä ei paljon tarvitse horjahtaa, niin ollaan taantumassa. Suomea painaa jatkuvasti myös vähenevä työvoima, kun väestö ikääntyy ja nuoret ikäluokat ovat toinen toistaan pienempiä.
Vaikeat ajat ovat aina myös mahdollisuus uudistua. Suomen osalta seuraava taantuma tullee paljastamaan hyvinvointiyhteiskuntamme kestämättömän rahoituspohjan sekä jäykät työmarkkinarakenteemme entistä rujommin.
Taantuman iskiessä on jo usein liian myöhäistä toimia. Esimerkiksi työvoiman tarjontaa lisääviä uudistuksia tulisi tehdä juuri silloin, kun työvoimalle on kova kysyntä. Toivottavasti tänä keväänä hallitusta muodostavat puolueet muistavat, että talouspolitiikan suurimpia virheitä ei tehdä huonoina, vaan hyvinä aikoina.
Kirjoittaja on KTM, talouskouluttaja, yrittäjä ja entinen valtiovarainministerin talouspoliittinen erityisavustaja.
