– Vakavat väkivaltarikokset kasautuvat pienelle määrälle tekijöitä ja väkivaltarikollisten osuus vankeusvangeista on suuri, Räsänen sanoi Kuopiossa perjantaina.
Rikosseuraamuslaitoksen vuoden 2011 tilastojen mukaan vapautuneista vankeusvangeista noin kaksi kolmesta syyllistyi viiden seurantavuoden aikana vähintään yhteen rikokseen, josta seurasi uusi ehdoton vankeusrangaistus tai yhdyskuntapalvelu.
Erityisesti väkivaltarikokset kasautuvat pienelle joukolle tekijöitä. Lähes 60 prosentilla törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen tekijöistä on aiempi tuomio henkeen tai terveyteen kohdistuneesta rikoksesta.
Räsäsen mielestä kaikkien väkivalta- ja seksuaalirikosten uusijoiden, lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista sekä henkirikoksista tuomittujen vapautumisesta tulisi ilmoittaa poliisille. Poliisin kanssa tekemisiin joutunut voitaisiin tiedon avulla ohjata keskusteluun koevapauden vastuuviranomaisen kanssa, jos vapautuneen rikosten uusimisriski on todennäköisesti noussut. Näin voitaisiin vähentää rikosten uusimisvaaraa ja tarjota vapautuneelle tukitoimia.
– Jos vanki vapautuu vain muutama kymppi taskussa ilman tukiverkostoja, työtä ja asuntoa, houkutus rikosporukkaan palaamiselle on suuri. Vapautuva vanki tarvitsee tahon, joka auttaa kokonaisvaltaisesti ottamaan vastuun elämästä. Kuntien niukat voimavarat estävät vapautuvien vankien riittävän tukemisen. Tässä tarvitaan erityisesti järjestöjen apua, Räsänen katsoo.