Tutkija, urologian professori Kari Tikkinen Helsingin yliopistosta sanoo Suomen Kuvalehdelle, että turhan hoidon pahin haittavaikutus terveydenhuoltojärjestelmälle on se, että resurssi on pois joltain muulta.
– Jonot venyvät ja toimenpiteet viivästyvät.
Tikkinen sanoo, että ylidiagnooseihin ja -hoitoihin uppoaa miljardeja euroja.
– Suomessakin puhutaan vähintään sadoista miljoonista euroista.
Tikkinen toteaa, että lääketiede on kehittänyt valtavasti tehokkaita hoitoja, mutta on samalla laajentanut tautien kirjoa ja määritelmiä. Hän puhuu ylitunnistamisesta ja ylimäärittelystä. Vuosittain löydetään tuhansittain rinta- ja eturauhassyöpiä, jotka eivät koskaan kehity vaarallisiksi.
– Ongelma voi olla, että hoidot ovat rankempia kuin itse tauti. Ja sitten terveydenhuoltojärjestelmä kuormittuu, kun ylitutkitaan ja ylihoidetaan hitaasti eteneviä, matalan riskin tauteja.
Tikkinen ottaa esimerkiksi, kun kolesterolin, verenpaineen ja verensokerin raja-arvoja tiukennetaan.
– Mihin raja vedetään, sillä on valtava merkitys. Jo muutaman kymmenyksen muutos raja-arvossa voi siirtää satojatuhansia suomalaisia lääkehoidon piiriin tai sen ulkopuolelle, Tikkinen sanoo Suomen Kuvalehdelle.
Hänen mielestään olisi tutkittava, keskusteltava ja linjattava kansallisesti, miten voimme vähentää ylitestaamista.
