Vuoden 2012 alussa voimaan tullut kuvaohjelmalaki säätelee 3-16 vuoden ikärajoilla merkittyjen kuvaohjelmien tarjoamista. Yli 18-vuotiaille tarkoitetuista kuvaohjelmista säädetään rikoslaissa.
K16-ikäraja tarkoittaa, että pelissä on väkivaltaa tai seksuaalista toimintaa, joka näyttää samalta kuin tosielämässä. K18-luokituksen saaneet pelit ovat vielä rajumpia.
Rikoslain mukaan alle 18-vuotiaan saataville K18-kuvaohjelmaa saataville pitävä on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Rikoslaki nojaa kuitenkin kuvaohjelmalakiin, jossa puhutaan yleisöstä, ei yksittäisestä alaikäisestä henkilöstä.
Lainsäädäntö on niin monimutkainen, että tällä hetkellä monet asiantuntijatkaan eivät tiedä, syyllistyykö ihminen rikokseen, jos hän antaa kotonaan alaikäisten katsoa K18-ohjelmia tai pelata K18-pelejä.
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta sanoo Sunnuntaisuomalaiselle, että hänen mielestään lainsäädäntö on epäonnistunut ja sen tulisi koskea myös yksityistä käyttöä.
– Lasta suojellaan vähäisemmiltäkin asioilta. Luunapin antaminen tai tukistaminen on rangaistavaa. Ja mopon luovuttamisesta alle 15-vuotiaalle saa sakot. Tai jos sallii lapsen juoda kulauksen viiniä, niin syyllistyy rikokseen. Kyllä tämä taatusti paljon vahingollisempaa on. Eivät nämä lait ihan linjassa ole, Tolvanen maalailee.
Suuressa osassa tapauksista pelin hankkii lapselle äiti tai isä. Tutkimusten mukaan lapselle sopimattoman sisällön näkeminen voi aiheuttaa hänelle pelkotiloja, painajaisia ja ahdistusta. Vaikutukset ovat yksilöllisiä mutta sitä todennäköisempiä, mitä vanhemmille peli tai ohjelma on suunniteltu.
Verkkokeskustelujen perusteella monet vanhemmat pitävät kuitenkin pelien ikärajoja turhana hössötyksenä. Heidän mielestään ikärajoilla suojellut pelit ovat haitallisia vain sellaisille lapsille, jotka ovat muutoinkin väkivaltaisia tai mieleltään epävakaita.
