[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”punaporvari-001″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kokoomuksen edesmennyttä puheenjohtajaa Harri Holkeria ei muisteta minään sanataiturina. Ehkä parhaiten mieleen on jäänyt hänen kansalle antama kehotuksensa syödä silakoita (oiva neuvo muuten) ja hänen yrityksensä välttää toimittajien kysymyksiä ”minä juon nyt kahvia” hokemalla.
Mutta kerran hänellä välähti.
Kun Suomi valmistui vuoden 1981 presidentinvaaleihin Holkeri istutettiin vaalitentissä SKPy:n ehdokkaan Jouko Kajanojan viereen. Nokkelana itseään pitänyt toimittaja vaati kutakin ehdokasta kehumaan vierustoveriaan. Kajanoja mutisi jotain, mutta Holkeri pisti kilpakumppaniaan selkään oikein kunnolla toteamalla: ”Jouko tulee hyvästä perheestä”.
Se oli musertava isku Kajanojalle, hän kun oli ensimmäisiä Kaivopuiston kommunisteja kauan ennen kuin Aleksi Bardy oli kastanut ensimmäisen purjeveneensä.
Huomattavasti Kajanojaa vaatimattomimmista oloista tulleena porvarina Holkeri uskoi meritokratiaan ja niin teen myös minä, kun ostan Alkosta nk. porvaris-viinin eli Cru Bourgeois viinin.
Ranskan Bordeauxin huippuviinien laatuluokitus Crus Classé on maailman ensimmäinen ja tunnetuin. Vuonna 1855 tehty luokitus jakaa Bordeaux-viinit viiteen laatuluokkaan. Ylimmässä luokassa (Premier Cru) on vain viisi viiniä ja ne ovat viinimaailman ehdotonta aatelia, joista maksetaan jopa tuhansia euroja pullo. Laatuluokitus ja viinien hinnat korreloivat yhä melko tarkasti. Mitä alemmas mennään, sen halvempaa viini pääsääntöisesti on.
Viidennen luokan alapuolella on uudempi laatuluokka Cru Bourgeois eli porvarisviinit. Tämä laatuluokitus kehitettiin alun perin 1930-luvulla ja se eroaa olennaisesti isosta veljestään. Aateluus on perinnöllistä, mutta porvarisviinien meriitit ovat enemminkin ansaittuja. Crus Classé viinit ylpeilevät laadullaan, mutta alun perin koko luokitus ei perustunut laatuun, vaan kunkin viinin maksamiin veroihin. Koska näissä viineissä liikkuu valtavat rahat, ne ovat myös politisoituneet. Château Rothchild päätyi ylimpään laatuluokkaan presidentti Valery Giscard D’Estaingin mahtikäskyllä, pankkiirisuvun vuosikausia jatkuneen lobbaamisen tuloksena.
Toisin kuin aatelisviineissä, Cru Bourgeoisin pääsy vaatii arviointikomitean hyväksynnän. Komitea kun määrittelee vuosittain siihen kelpuutettavat tilat. Niinpä sen laatuluokitus on huomattavasti ajankohtaisempi ja luotettavampi kuin Bordeauxin aatelisviineillä, jotka usein lepäävät yli 150 vuotta sitten hankituilla laakereillaan. Porvarisviinit pohjautuvat meritokratiaan, ei saavutettuihin etuihin.
Crus Bourgeoisiin kelpuutetaan vuosittain noin 250-300 tuottajaa vajaasta 500 sinne haluavasta. Tänä vuonna julkaistiin vuosikerran 2014 kelpuutetut. Niitä oli 278. Alkossa näitä herkkuja on tarjolla säännöllisen epäsäännöllisesti yleensä 20-30 euron hintahaarukassa. Halpoja ne eivät siis ole, mutta yleensä melko luotettavia nk. vähän parempia viinejä.
Tällä palstalla arvioidaan nimenomaan viinejä, jotka ylläpitävät porvarillista maailmankuvaa. Aatesuuntansa mukaisesti ne eivät yritä peittää luonnettaan väittämällä olevansa keskusta-oikeistolaisia, mitä ikinä tuo sitten tarkoittaakin, vaan ne ovat aitoja ja ylpeitä porvarillisten hyveiden äänitorvia.
Palstan viinit eivät rajoitu ainoastaan Cru Bourgeoisin viineihin, mutta kylläkin sellaisiin, jotka tukevat ajattelua porvariston hillitystä charmista.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1504086002225{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;border-bottom-width: 20px !important;padding-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text]
Chateau Haut-Bages Monpelou 2012
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”2/3″][vc_column_text]Aina silloin tällöin joku tuttava kysyy voisinko suositella jotain hyvää kympin viiniä. Suositukseni on, että käänny lääkärin puoleen. Jos viisi euroa viinin hinnassa ratkaisee, silloin kulutus on jo huolestuttavalla tasolla.
Olen ollut voimakkaasti sitä mieltä, että kun viinin hinta nousee kympistä viiteentoista tai kahteen kymppiin, laatu paranee merkittävästi. Jos juo pullon kaksi viikossa, ei ole mitään mieltä säästää kymppiä laadun kustannuksella. Toki Alkossa on täysin juotavia kympin viinejä vaikka kuinka paljon, mutta todellinen nautinto tuppaa alkaa viidestätoista eurosta. Hinnan ja laadun selkeä korrelaatio yleensä myös katoaa kun hinta lähenee kolmea kymppiä.
Kun korkkasin pullon Chateau Monpelouta jouduin tarkistamaan näkemykseni. Se on selvästi kalliimpi, senttejä vaille kolmekymppiä, mutta mikä maku! Tuoksu on hento, mutta sitä voi tässä tapauksessa pitää hyvänä asiana, sillä liian usein muhkeaa tuoksua seuraa pliisu maku. Tämä viini ei ylikorosta mitään ominaisuuttaan, mutta juuri siksi sen keskipitkästä mausta, kohtalaisista tanniineista ja rypäleiden rusinanhäivähdyksestä syntyy osiaan suurempi viini.
Chateau Haut-Bages Monpelou kuten sen koko nimi kuuluu, on juuri sitä mitä porvari sunnuntai-pöytäänsä kaipaa. Vähäeleisen, selkeän ja tasapainoisen seurustelukumppanin. Juoman joka puhuttelee selkeällä artikulaatiolla, ilman mitään turhaa pröystäilyä.
Nyt minun on pakko myöntää, että nostamalla hintahaarukka kolmeen kymppiin Alkon hyllystöstä avautuu kokonaan uuden tason makuelämyksiä. Vanhan sanonnan mukaan porvari ei maksa eikä marssi, mutta nyt kehotan kaivamaan kuvetta ja marssimaan Alkoon.[/vc_column_text][/vc_column][vc_column width=”1/3″ css=”.vc_custom_1504084995929{margin-left: 20px !important;}”][vc_single_image source=”external_link” external_img_size=”120×476″ alignment=”center” custom_src=”https://images.alko.fi/images/t_medium,f_auto/cdn/456927/chateau-haut-bages-monpelou-2012.jpg”][vc_column_text css=”.vc_custom_1504087706460{padding-top: 20px !important;padding-right: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;padding-left: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”]
Chateau Haut-Bages Monpelou 2012
Hinta Alkossa 29,98
Alk. 13%
Ruokasuositus: Tumma liha, padat.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]