Ylipormestari, valtiotieteen tohtori ja entinen kokoomuksen presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi kirjoittaa Nykypäivä-lehdessä otsikolla Erotetaan syömävelka investointivelasta!.
– Viime aikojen keskustelussa on usein annettu ymmärtää, että kun valtionvelkamme kasvaa, tämä kasvu merkitsee samalla elvytystä. Siksi lainanoton hillitsemisessä olisi oltava varovaisia, ettei siitä muodostu talouskasvua estävä tekijä, Raimo Ilaskivi toteaa.
– Näin yksinkertainen ei asianlaita kuitenkaan ole. ”Syömävelalla” on kokonaan toisenlaiset talousvaikutukset kuin ”investointivelalla”.
Hänen mukaansa ”valitettavasti Suomen viime vuosien aikainen velkaantuminen on ollut pääosin syömävelan ottoa. Siihen on jouduttu, kun poliittinen päättäjä ei ole tunnustanut periaatetta, jonka mukaan budjetin varsinaisten tulojen täytyy riittää käyttöbudjetin menojen kattamiseen. On toisin sanoen eletty yli varojen, ja näin pidetty yllä keinotekoista elintasoa. Velan takaisinmaksusta huolehtiminen on jäänyt hoitamatta, velkaantuminen on jatkanut kasvuaan”.
– Nyt sitten vaaditaan eräänä vaihtoehtona jyrkkiä menoleikkauksia, ts. yli varojen elämisen lopettamista. Velan kasvua voitaisiin näin tietysti rajata. Mutta entä sen lyhentäminen, mikä on aikanaan tarpeen, koska tulemme lähiaikoina ylittämään EMU-kriteerit. Jotta luottokelpoisuus voitaisiin säilyttää ja palata täysmittaiseen kolmen A:n kerhoon sekä torjua huhut ja viittaukset, joitten mukaan Suomi nykylinjalla vähitellen ajautuisi samaan tilanteeseen kuin Kreikka ja joutuisi Kansainvälisen Valuuttarahaston valvontaan.
Ilaskiven mukaan keskustelu ei saisikaan olla eipäs/juupas -ajatustenvaihtoa ”joko elvytystä tai leikkauksia”.
– Nykytilanne edellyttää politiikkaa, jossa elvytys ja leikkaukset on sovitettava kokonaispaketiksi, hän kirjoittaa.
– Olkoon siinä vaikkapa puolet leikkauksia ja toinen puoli elvytystä, mutta ei kulutusvelkaa ottamalla vaan käyttämällä lisävelka suunnitelmallisesti ja vain sellaisten investointien rahoituskatteeksi, joitten avulla elinkeinoelämän toiminnan edellytyksiä kohennetaan.
Hänen mukaansa nyt tarvitaan esimerkiksi liikenne- ja tietoliikenneinfran parantamista, energian saannista tulevia vuosia varten huolehtimista ja koulutusinvestointeja.
– Ei siis mustaa eikä valkoista, vaan niitten kombinointia. Näin siksikin, että pelkät kovat leikkauslinjat ovat jättäneet jälkeensä esimerkiksi 1990-luvun alkupuolella konkursseja, työttömyyttä ja itse aiheutettua lamaantumista, josta ulospääsy on ollut raskasta ja vaikeaa.
– Eikä pahitteeksi olisi, jos varsinkin tulevasta budjettipolitiikkamme kokonaisuudesta päätösvallan ottavat poliitikot hieman tutkiskelisivat taloudellisten vaikutusteorioitten periaatteita: soveltuisivatko Keynesin periaatteet vieläkin nykytilanteeseen, mikä on Lafferin käyrä eri veromuotojemme osalta eli olisiko tuoreitten tutkimusten tulokset eri veromuotojen korotusten joko tuloja lisäävistä tahi jopa niitä alentavista vaikutuksesta läpikäynnin arvoisia, Raimo Ilaskivi kirjoittaa.