Liberaaleista näkemyksistään tunnettu brittijournalisti Gideon Rachman on ilmaissut monien muiden tavoin pöyristyksensä Yhdysvaltojen sotilasoperaatiosta Venezuelassa.
– Mitä sanomme, jos Kiina käynnistää erityisoperaation Taiwanin presidentin kaappaamiseksi tai Venäjä yrittää tehdä saman [Ukrainan presidentti Volodymyr] Zelenskyille?, Financial Timesissa työskentelevä Rachman kyselee X:ssä.
Puolan ulkopoliittisen instituutin pitkäaikainen johtaja, nykyisin Sławomir Dębski ei tällaiseen kauhisteluun yhdy.
– Rehellinen vastaus on tämä: sanomme täsmälleen sen, mitä olemme aina sanoneet – mutta ilman katteettomaan optimismiin tuudittavia illuusioita. Yritämme estää sen, ja jos emme siihen pysty, toteamme selvästi, että emme hyväksy tapahtunutta, College of Europe -yliopiston vierailevana professorina nykyisin toimiva Dębski kirjoittaa.
Hän viittaa nimekkään amerikkalaistutkijan, arvostettua yhdysvaltalaista Council on Foreign Relations -ajatushautomoa (CFR) johtavan konkaridiplomaatti Richard Haassin kymmenkunta vuotta sitten esittämään toteamukseen, jonka mukaan väistyvä liberaali maailmanjärjestys ei ole ollut liberaali, maailmanlaajuinen eikä edes järjestyksellinen.
– Se ei ollut polemiikkia, vaan diagnoosi, Dębski sanoo.
Kylmän sodan vuosikymmenten niin sanotun vapauden ristiretkensä puitteissa Yhdysvallat toteutti hänen mukaansa lukuisia vallanvaihdoksia erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Esimerkkeinä hän mainitsee vuoden 1954 PBSuccess-operaation Guatemalan presidentin Jacobo Árbenzin syrjäyttämiseksi, sosialistipresidentti Salvador Allenden vastaiset toimet vuonna 1973 Chilessä ja CIA:n taustatuella vuonna 1976 toteutetun sotilasvallankaappauksen Argentiinassa. Joukkoon kuuluu myös vuoden 1989 Just Cause -operaatio Panamassa. Sen yhteydessä amerikkalaisjoukot vangitsivat sotilasdiktaattori Manuel Noriegan muodollisesti huumekaupan kitkemiseksi, vaikka tosiasiallisena tarkoituksena oli varmistaa Yhdysvaltojen ote strategisesti tärkeästä kanavasta.
Oma lukunsa oli vuoden 1961 epäonnistunut Sikojenlahden maihinnousu, jonka tavoitteena oli Fidel Castron kommunistihallinnon syrjäyttäminen Kuubassa. Tämä toimii Dębskin mukaan yhä muistutuksena siitä, että edes supervalta ei aina saa tahtoaan läpi.
Hän muistuttaa Vladimir Putinin Venäjän yrittäneen jo vuonna 2022 käynnistämänsä ”sotilaallisen erikoisoperaation” alussa klassista kaappaushyökkäystä, jossa presidentti Volodymyr Zelenskyi olisi tapettu tai vangittu, ja iskuja Ukrainan johdon eliminoimiseksi on jatkettu myös sen jälkeen.
– Moskova halusi nopean erikoisoperaation, mutta tarjosi sen sijaan oppikirjaesimerkin strategisesta epäpätevyydestä, Dębski toteaa.
Näiden esimerkkien valossa presidentti Donald Trumpin valtuuttamat iskut Venezuelaan eivät hänen mukaansa suinkaan tarkoita vallitsevan maailmanjärjestyksen loppua.
– Kyse on paluusta maailmaan, jota kerran kutsuimme ”liberaaliksi”, mutta jota meillä on taipumus muistaa valikoivasti. Maailmaan, jossa sääntöihin vedotaan, kun se on hyödyllistä, ja ne sivuutetaan, kun se on liian kallista, ja rajatapauksissa valta lopulta ratkaisee, hän huomauttaa.
Ero menneiden vuosikymmenten tapahtumiin on hänen mielestään lähinnä siinä, että kun vastaavien operaatioiden taustalla oli aiemmin vakaa usko oman asian oikeutukseen, nykyisenä some-aikana niiden konteksti ja vaihtoehtoiset tulkinnat uhrataan usein reaaliajassa moraalisen suuttumuksen alttarille.
So when China launches a special
op to seize the president of Taiwan: or Russia tries to do the same for Zelensky – what exactly do we say? You can’t do that, it’s illegal?— Gideon Rachman (@gideonrachman) January 3, 2026
Well – when someone asks, “So what do we say if China launches a special operation to seize Taiwan’s president, or Russia tries to do the same with Zelensky?” – the honest answer is this: we say exactly what we’ve always said – just without the comforting illusions. We try to… https://t.co/d7DgrhHr1n
— Sławomir Dębski (@SlawomirDebski) January 3, 2026
