Pieni kansa haluaa kouluttaa jokaisen, koska osaajapula uhkaa ja syrjäytyminen maksaa sekin yhteiskunnalle paljon.
Oppivelvollisuuden uudistaminen on noussut vaaleissa kiistakapulaksi, mutta liian vähän on puhuttu peruskoulun arjesta. Miksi luku- ja laskutaito heikkenevät ja perusopiskelutaidot ovat joiltakin hukassa? Miten peruskoulua olisi uudistettava, jotta jokainen saavuttaisi vähintään sellaiset perustaidot, joilla voi jatkaa toiselle asteelle ja valmistua sieltä ammattiin tai ylioppilaaksi?
Koska tapanani on etsiä ratkaisuja, eikä vain kritisoida, esitän että oppimisen tuki uudistettaisiin siinä havaittujen ongelmien vuoksi.
Olin itse valtiosihteerinä mukana uudistamassa oppimisen tukea noin kymmenen vuotta sitten, jolloin uudeksi malliksi valittiin niin sanottu kolmiportainen tuki. Lähtökohtana oli, että oppilas saa omassa lähikoulussaan tukiopetusta tai muuta yleistä tukea tarpeen tullen. Jos se ei auta, vahvempaa tukea on tarjolla ja silloin kyseeseen tulevat tehostettu tai lopulta erityinen tuki. Opettajan arvio tuen tarpeesta voi päätyä myös siihen, että oppilas tarvitsee pienryhmän, erityisluokan.
Emme arvanneet silloin, että kunnat ryhtyvät kategorisesti lakkauttamaan erityiskouluja ja -luokkia. Emme arvanneet myöskään sitä, että kunnan säästötoimet ohittavat liian usein oppilaan edun ja tuen tarvitsija jää oman onnensa nojaan. Sekin on ollut pettymys, että tuen tarpeessa olevia sysätään suurin opetusryhmiin ilman tukea tai erityisopettajaa, eikä erityisen tuen oppilaan vuoksi opetusryhmää pienennetä.
OAJ:n kyselyssä vain kolme prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että tuen resurssit ovat kunnossa. Tulos on musertava. Tilanne laiminlyö oppilaiden tarpeita ja uuvuttaa opettajat, jotka turhautuvat paperiröykkiöiden keskelle. Byrokratia kasvoi uuden lain myötä, mutta oppilaiden oikeudet eivät toteudu tasa-arvoisesti koko maassa. Kun oppilas ei saa apua, hän sekoittaa helposti koko muun luokan oppimisen. Silloin on mahdotonta myöskään huomioida niitä oppilaita, joilla olisi intoa edetä nopeammin ja syventää osaamistaan entisestään.
Lakkasin puolustamasta lakiuudistusta jo kauan sitten. Uuden hallituksen on otettava agendalleen oppimisen tuen kuntoon laittaminen. Tarvitaan ensinnäkin säädökset erityisopettajien vähimmäismäärästä. Uudeksi tukimuodoksi säädettäisiin osa-aikainen pienryhmäopetus tehostetun tuen oppilaille. Heillä kun voi olla tarve saada opiskella pienessä ryhmässä vaikka vain lyhyen ajan. Lisäksi pitäisi sen rinnalle, että oppilaalla on oikeus lähikouluun, saada yhtä vahva oikeus pienryhmään erityisen tuen päätöksen saaneille oppilaille. Joskus on nimittäin niin, että pieni erityisluokka on oppilaalle paljon tärkeämpi kuin se, että saa oppia lähellä.
Rahoituksessa riittää myös korjaamista, jotta tuen resurssit voidaan turvata jokaiselle oppilaalle. Valtionosuusuudistuksen yhteydessä voidaan pyrkiä sellaiseen ratkaisuun, jossa valtionosuusrahoitus seuraa tuen tarpeessa olevaa oppilasta. Näin opetuksen järjestäjä saisi esimerkiksi tietyn euromäärän korvausta toteutuneen erityisopetuksen tuntimäärän perusteella tai osa-aikaisen erityisopetuksen ja erityisopetuksen tuntihinta laskettaisiin kertoimella. Nämä muutokset korostaisivat valtion rahoitusvastuuta erityisopetuksesta, eivätkä kunnat jäisi yksin tilanteessa, jossa tuen tarvitsijoita on paljon.
Uudistus ei ole helppo, mutta sille on vahva kansalaisten tuki. Taloustutkimuksen tuoreen kyselyn mukaan suomalaisista peräti 96 prosenttia on täysin tai melko samaa mieltä siitä, että jos oppilaan tuen tarve sitä edellyttää, hänelle pitää järjestää opetusta pienryhmässä. Uuden hallituksen tulee aloittaa valmistelu heti uuden lukuvuoden alkaessa elokuussa.
