Vanha nainen kysyy jääkiekkokaukalon katsomossa vieressään istuvalta Teemu Selänteeltä, onko tämä joskus pelannut jääkiekkoa. Jos oikein olen ymmärtänyt, kyseiseen tv-mainokseen on sisäänrakennettuna oletus, ettei vanha nainen seuraa jääkiekkoa.
Idea on ainakin näin ymmärrettynä ohuenlainen – olisihan pitänyt elää täydellisessä umpiossa, on sitten vanha tai nuori, nainen tai mies, jotta voisi olla tunnistamatta Teemu Selännettä. Kyseessä on kuitenkin koko Suomen Teemu. Ja vähän muidenkin maiden.
Jos vanhan naisen tilalla olisi vanha mies, idea olisi – jos mahdollista – vielä epäuskottavampi. Itse asiassa niin epäuskottava, että sitä tuskin olisi toteutettu.
Käsitykset iäkkäistä naisista ovat jotenkin yksiulotteisia. Politiikassakin heitä on mukana kummallisen vähän. Mistä ilmiö johtuu? Eikä iäkkäiden naisen kokemusta arvosteta? Eivätkö he asetu ehdolle? Eikö pitkä poliittinen ura houkuta naisia samalla tavalla kuin miehiä?
Yhtä ohuelta kuin mielikuva vanhoista naisista vaikuttaa maassamme myös taiteen vapaus.
Helsingin poliisi kielsi sukupuolisiveellisyyden julkiseen loukkaamiseen vedoten hollantilaisen taiteilijan performanssiteoksen päätösosan, jossa 83-vuotiaan naisen oli tarkoitus istua alastomana keskustan aukiolle sijoitetussa lasikaapissa. Teos on nähty Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa.
Julkisoikeuden asiantuntija arvioi Helsingin Sanomien haastattelussa, että taustalla on epäselvästi muotoiltu sukupuolisiveellisyyden kriminalisointipykälä. Toisenlainen tulkintakin olisi asiantuntijan mukaan ollut mahdollinen, koska perustuslakiin lisättiin 1990-luvulla maininta taiteen vapauden turvaamisesta.
Jostain syystä taiteen rajoja kuitenkin halutaan tukkia mieluummin kuin laventaa. Pohjimmiltaan kyse on halusta ja tahdosta. Sellaista ei ole. Ilmapiiri on sakeana jostain muusta.
Erityisen kiinnostavaksi Hesarin juttu kävi siinä kohtaa, jossa asiantuntija totesi, että ohut taiteenvapaus liittyy siihen, että Suomessa on niin nuori ihmisoikeuskulttuuri. Ihmisoikeuksilla ja taiteella on toisin sanoen jonkinlainen kohtalonyhteys.
Ihmisoikeudet ovat erityisen ajankohtaisia nyt kun eduskunta muodostaa kantansa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Niin mutkalle tämä ihmisoikeuksiin liittyvä, omantunnon asiaksi naamioitu asia on saatu, että uudistus määriteltiin erään poliittisen päättäjän suulla YK:n ihmisoikeuksien vastaiseksi.
Pian nähdään, miten ohueksi tai vahvaksi tasa-arvon mallimaana mainostetussa Suomessamme ihmisoikeuksia sorvataan.
Mielenkiintoista on myös nähdä, moniko vaaleissa ehdolle asettuva nostaa teemoikseen ihmisoikeudet tai taiteen vapauden. Vai onko tarjolla enimmäkseen jotain ohuempaa.
Eveliina Talvitie on toimittaja, tietokirjailija ja viestintäpäällikkö.