Norjan hallitus pyytää parlamentilta hyväksyntää pitkän kantaman maasta laukaistavan ohjusjärjestelmän hankintaan, mikä olisi uusi kyky Norjan maavoimille. Esityksen ohessa julkaistujen asiakirjojen mukaan hankinta sisältäisi laukaisulavetit, ohjukset sekä koulutus- ja logistiset järjestelmät. Hankintapäätöstä perustellaan pohjoisten alueiden turvallisuusympäristön jyrkällä heikkenemisellä.
Puolustusministeri Tore O. Sandvik kuvaa kykyä kalliiksi mutta olennaiseksi pelotteeksi huomauttaen, että järjestelmä antaisi Norjan maavoimille kyvyn uhata arvokkaita maaleja syvällä vastustajan alueella.
Oslon omat asiakirjat korostavat, että kyseessä on uusi kyky ja muutos puolustuskyvyssä. Vaatimuksiksi kyvylle on asetettu 500 kilometrin kantama ja suuri osumatarkkuus.
Laukaisuasemat Pohjois-Norjassa asettaisivat Murmanskin, Venäjän Pohjoisen laivaston esikunnan sekä Kuolan laivasto- ja lentotukikohdat vaikutuspiiriinsä. Tämä antaisi Norjan maavoimille ensi kertaa keinon vaikuttaa infrastruktuuriin, joka ylläpitää Venäjän bastionipuolustusta Barentsinmerellä.
Kyky muuttaisi pohjoisen alueen operatiivista geometriaa. Finnmarkiin tai Nordlandiin ryhmitetyt laukaisulavetit voisivat Norjan ja Naton tiedustelun, valvonnan ja kohdetiedustelun tukemina uhata Venäjän Pohjoisen laivaston pinta-aluksia, pommikoneiden tukikohtia ja asevoimien logistiikkakeskuksia lähellä maiden välistä rajaa. Tämä asettaisi uutta painetta Moskovan perinteisiin asevoiman suunnittelun oletuksiin ja pakottaisi sen hajauttamaan ja vahvistamaan tärkeimpien kohteiden puolustusta, mikä veisi resursseja muilta suunnilta.
Hankinnan teknologinen haaste on siinä, että 500 kilometriin ulottuvaa maasta laukaistavaa täsmäkykyä tarjoaa vain harva järjestelmä. Norjalla on jo Yhdysvaltojen hyväksyntä hankkia M142 HIMARS -järjestelmiä, mutta se ei sisällä Precision Strike Missile -ohjuksia, joiden kantama on yli 500 kilometriä.
Eteläkorealaisen CHUNMOOn, israelilaisen PULSin ohjukset ja maasta laukaistava Kongsbergin Naval Strike Missile eivät ulotu lähellekään vaadittua kantamaa. Pitkää kantamaa lupaileva Kongsbergin 3SM Tyrfing puolestaan ei valmistu ennen 2030-luvun puoliväliä ja eurooppalainen ELSA tuskin sekään valmistuu tällä vuosikymmenellä.
Parlamentille osoitettu hankintapyyntö onkin siksi vain puiteohjelma, joka asettaa rajan hankinnan kustannuksille, mutta jättää päätöksen hankittavasta järjestelmästä ja hankinta-aikataulusta myöhemmäksi.
