Yhdysvaltalaisen ajatushautomon Atlantic Councilin Ukraina-toimituksen päätoimittaja Peter Dickinson ihmettelee artikkelissaan, että miten heikosti Venäjä on reagoinut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiin.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on vain tyytynyt lupaamaan, että maa vastaa ”asianmukaisin toimenpitein” ja Kremlin lehdistöedustaja Dmitri Peskov taas varoitti tarkemmin määrittelemättömästi ”negatiivisista seurauksista”.
Suomen esimerkki osoittaa, ettei Venäjä tosiasiassa välitä Naton laajentumisesta
Dickinsonin mukaan Kremlin tosiasiallinen piittaamattomuus Naton laajentumisesta tuli selville huhtikuussa 2023, kun Suomesta tuli Naton jäsen. Venäjä puhui vahvistavansa asevoimiaan alueella, mutta ei varsinaisesti tehnyt mitään, kuten ei sitä edeltävän 14 kuukauden jäsenyysprosessin aikana.
– Moskova ei ole tehnyt käytännössä mitään protestoidakseen tai häiritäkseen prosessia huolimatta siitä, että sillä on käytössään laaja valikoima sotilaallisia, taloudellisia, diplomaattisia sekä informaatio- ja kyber-keinoja.
Dickinson huomauttaa, että ”jos [Vladimir] Putin uskoisi todella Naton olevan turvallisuusuhka Venäjän federaatiolle, lisäisi se ainakin sotilaallista läsnäoloaan Suomen rajalla.”
– Sen sijaan Venäjä on tietojen mukaan vähentänyt joukkojaan alueella noin 80 prosenttia. Tämä ei ole selvästikään piiritetyn kansakunnan toimintaa.
Hän toteaa, että ”Venäjän huomattavan rento asenne Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen on varsin ristiriitaista suhteessa hysteriaan, jossa se oli Ukrainan paljon vähäisemmistä suhteista sotilasliittoon”.
– Venäjän helmikuun 2022 suurhyökkäystä Ukrainaan edeltävinä kuukausina Putin ja muut Kremlin johtajat kertoivat maailmalle, että kärjistyvä kriisi johtui vuosia jatkuneesta provosoivasta Naton laajentumisesta varoittaen samalla, että tiivistyvät suhteet Ukrainan ja liittouman välillä vetivät punaisen viivan.
Vuoden 2022 alussa Ukraina oli vuosikymmenten päässä Natosta
Dickinson huomauttaa, että ”vuoden 2022 alussa Ukraina ei ollut lähelläkään Natoon liittymistä”.
– Liittouma ei ollut houkutellut Ukrainaa, kaukana siitä, vaan pikemmin jatkuvasti ohittanut Kiovan vetoomukset päästä Naton jäsenyyttä valmistelevaan MAP-ohjelmaan kieltäytyen antamasta selvää signaalia jäsenyydestä tulevaisuudessa. Venäjän suurhyökkäyksen aattona optimistisimmat arviot näkivät Ukrainan unelman Natoon liittymisestä vuosikymmenten päässä.
Dickinson kirjoittaa, että ”on vaikeaa nähdä mitään sotilaallista logiikkaa Venäjän dramaattisesti erilaisessa suhtautumisessa” Pohjoismaiden Nato-jäsenyyteen ja Ukrainan Nato-suhteisiin.
– Vaikka teoreettisesti Ukrainan kuuluminen Natoon voisi aiheuttaa kovan päänsäryn Moskovan sotilassuunnittelijoille, Suomen hiljattainen liittyminen Natoon jo tuplasi Venäjän Naton-vastaisen rajan yhdessä yössä. Ruotsin jäsenyys on merkittävä Venäjän kannalta, koska se muuttaa Itämeren Nato-järveksi, toteaa Dickinson ja jatkaa:
– Jos Venäjä näyttää olevan niin huoleton näiden erittäin todellisten sotilaallisten haasteiden suhteen, niin miksi Putin sitten aloitti suurimman sodan Euroopassa sitten toisen maailmansodassa ja paljon kaukaisemman Ukrainan Nato-jäsenyysnäkymän takia?
Nato on yhtä provosoiva Venäjälle kuin murtohälytin varkaalle
Dickinsonin mukaan on selvää ”Putinin omien toimien perusteella, että hän ymmärtää varsin hyvin, ettei Nato koskaan hyökkää Venäjälle”. Koko ajatus Natosta hyökkäämässä Venäjälle on absurdi ”paitsi peruuttamattomasti sekopäille”, lisää Dickinson.
Venäjän hallinto on kyllä aidosti ollut närkästynyt siitä, että entisen itäblokin maat ovat viimeisen 30 vuoden aikana liittyneet Natoon.
– On kuitenkin äärimmäisen tärkeää huomauttaa, ettei tällä närkästymisellä ole mitään tekemistä oikeutettujen turvallisuushuolien suhteen. Nato ei uhkaa Venäjän turvallisuutta. Nato on Venäjän ulkopolitiikalle uhka, koska se estää Venäjää kiusaamasta naapureitaan. Toisin sanoen Naton laajeneminen ei ole yhtään sen provosoivampaa kuin murtohälytin varkaalle.
Venäjä on alkanut olla avoimempi imperialistisista tavoitteistaan
Dickinson harmittelee, että Putin on silti onnistunut hyödyntämään Nato-huoltaan ”imperiaalisen kunnianhimonsa” savuverhona.
– Vuosia on hän on taidokkaasti hyödyntänyt länsivastaisuutta ja laajaan epäluuloa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa kohtaan vetääkseen pois huomion Venäjän omasta kansainvälisestä agressiivisuudesta.
Dickinsonin mukaan tämä taktiikka on ollut poikkeuksellisen menestyksekästä.
– Vielä 17 kuukautta suurhyökkäyksen jälkeen laaja joukko tutkijoita, kommentaattoreita ja poliitikkoja kaikkialla maailmassa toistavat Putinia ja syyttävät Natoa sodan provosoimisesta. He ovat jatkaneet näin siitä huolimatta, että Putin itse vertasi hyökkäystään Pietari Suuren valloituksiin 1700-luvulla.
Venäjä onkin nyt alkanut näyttää, ettei se koe tosiasiassa Natoa uhkaavaksi ja alkanut olla avoimempi imperiaalisista tavoitteistaan Ukrainassa.
– Venäläinen imperialismi on se, mikä muodostaa vakavan uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Ei Naton tarjoamat turvatakeet, toteaa Dickinson.
Spot on by Peter Dickinson. "NATO is a threat to Russian foreign policy because it prevents Russia from bullying its neighbors. In other words, NATO enlargement is no more or less provocative than a burglar alarm is to a thief." https://t.co/vTqM6bQXhH
— Rosemary Thomas (@rozzthomas) July 19, 2023
