Tsaarin ajoista tuntuisi olevan valtavan pitkä matka tähän päivään, mutta yksi elinkeino yhdistää menneet ajat nykyisyyteen: kaikkialla rehottava rikollisuus. Englantilainen tutkija Mark Galeotti on koostanut sellaisen rikollisuuden syntisäkin, että luulisi venäläisten pitävän sitä suurenakin loukkauksena. Ei välttämättä: ”Voima ja valta” -teoksen julkistamistilaisuudessa joku tuhahti, etteihän tuossa ole kuin jäävuoren huippu.
Venäläiset ovat aina tottuneet elämään vilpin ja korruption kanssa. Tsaarin Venäjällä kansaa alistettiin hallinnon mielivallalla, ja kommunismi vain varmisti, että työväen diktatuuri loi entistä ahneemman ja raaemman eliitin. Tämän vuosituhannen puolelle tultaessa Venäjä on ryhtynyt kurinpitoon, mutta silti Vladimir Putin katsoo läpi sormiensa sliipatun lähipiirinsä toimia.
Jo 1800-luvun loppupuolella Timesin kirjeenvaihtaja George Dobson maata kiertäessään kiteytti havaintonsa: ”Ensi kertaa Venäjälle matkustaessani minuun kaksi suurimman vaikutuksen tehnyttä venäläistä luonteenpiirrettä olivat heidän suuri vieraanvaraisuutensa ja heidän laittomuutensa. Tällä tarkoitan heidän täydellistä kaikkien lakien ylenkatsettaan”.
Mark Galeotti luokittelee tämän päivän venäläisen rikollisuuden kahteen kastiin: on oikeita, kunnon törkyrikollisia. He pukeutuvat ja elävät kalliisti, heillä voi olla armeijan tai poliisin uniformut, he saattavat olla hyvissä asemissa olevia rahan pesijöitä. Rehellisiä rikollisia ovat taas kunnon rivigangsterit, jotka reilusti murhaavat, ryöstävät ja kiristävät. Kirjoittaja revittelee haudan vakavista asioista ajoittain tyylilajinaan hirtehisyys.
”Järjestäytynyt rikollisuus siirtyy villeistä, barbaarisista menetelmistä sivistyneisiin menetelmiin, muuttuu osaksi valtakoneistoa ja kasvattaa tietyssä määrin maan vaurautta”. (Kriminologi Aleksandr Gurov 1996)
Galeotti luettelee satoja henkilönimiä ja hämärissä tehtävissä toimivia organisaatioita. Häntä ovat kiinnostaneet huomattavimmat rikollisjoukkiot, niiden kohtalot ja aikaansaannokset. Kun Neuvostoliitto ja kommunismi romahtivat, huomattava länsimaisten yritysten joukko lähti koettamaan onneaan äkkiä avautuneille uusille markkinoille. Moni sinisilmäinen tuottojen toivossa Venäjälle lähtenyt kärsi vuosien myötä raskaita takaiskuja – myös usea suomalainen.
Länsimaisten yritysten vastoinkäymisistä kirja ei kerro. Silti jo ennen Krimin miehitystä seuranneita pakotteita ulkomaiset yritykset kokivat joutuneensa Venäjällä kuin pihtiotteeseen.
Mitä rikollisten – ainakin osin – aikaisempaa tiukempaan käsittelyyn Venäjällä tulee, seuraus voi olla erään Europolin analyytikon mukaan
(2015): ”Minun mielestäni pakotteet ajavat lisää venäläisjengejä Eurooppaan; kun kotimaan talous on kriisissä ja euro niin vahva ruplaan nähden, miksi jengit eivät tekisi niin?”
Rankka kokemus
”Kaikki tietävät, että venäläiset hallitsevat matematiikan. Koodaajamme ovat maailman parhaita, ja siksi myös hakkerimme ovat maailman parhaita”. Kenraaliluutnantti Boris Mirosnikov, sisäministeriön osasto K (kyberrikollisuus), 2005.
Suomalaisen lempeisiin oloihin tottuneen pullasorsan luettavaksi ”Valta ja voima” on rankka kokemus. Se että naapurimaamme yksi tärkeä vientituote on pimeän rahan pesu ja näkökulmastamme katsoen moraalittomat vaikutuskeinot, puistattaa. Kirjan kuvaukset vankiloiden maailmoista ja niissä kasvaneista paatuneista konnista ei luo toiveita paremmasta. Niin paljon epätoivoa ja kovuutta laitokset tuottavat sieltä vapautuvien mukana.
Galeotti katselee koko Neuvosto-Venäjän historiaa rikosten ja rangaistusten kautta. Aivan kuin tuoretta kirjaa lukiessa joutuisi takaisin vankileirien saariston, gulagin aikaan, jossa kärsimyksillä ja sadismilla ei ollut eikä ole vieläkään loppua. Galeotti muistuttaa, että vankilat ovat leimallinen osa Venäjää. Ne eivät olleet suinkaan muurilla ja vartiotorneilla asutuksista eristettyjä laitoksia.
Vanhojen kuvausten mukaan kyse on kuin taivaankappaleiden tapaisista saarekkeista etäällä kaikesta. Kaameuden yhden kuvaelman mukaan kaukana erämaassa sijainneesta leiristä saattoi päättäväisin ja julmin vanki paetessaan ottaa kaverikseen jonkun onnettoman, joka päätyi metsävaelluksella vahvemman kitaan. Pitkin aroa juoksivat siis tiettyyn pisteeseen saakka varsinainen pakenija ja tämän eväs.
Kirjan tarinat muodostavat rikollis- ja vankikulttuurin monikerroksisen eepoksen, joka kielen, käyttäytymisen, vaikkapa tatuointien muodossa tuo painajaiset tähän päivään saakka. Koska Galeotti käsittelee vain venäläistä rikollisuutta ja sen perintöä, syytä on kuitenkin muistaa, että samoja pahuuden ilmiöitä on löydettävissä kaikkialta. Kyse ei ole siis vain venäläisistä vitsauksista, rikolliset ovat aina himoinneet valtaa ja ujuttautuneet järjestetyn yhteiskunnan kylkeen.
Puhdistustoimenpiteitä
”Eivät kaikki veistä kantavat ole kokkeja”. Venäläinen sanonta.
Galeotti pohtii myös Vladimir Putinin suhdetta rikollisia keinoja käyttäviin mahtimiehiin. Sopiviin murhiin tunnutaan suhtautuvan varsin kylmällä tyyneydellä. Jos on tarve, sitten voidaan suorittaa teatraalisia manöövereitä muistutuksena siitä, että joskus on menty liian pitkälle. Demokraattisella päätöksenteolla ei ole voimaa ja valtaa yhtä paljon kuin eliitillä ja sen todellisilla intresseillä.
Rikollisliigojen välienselvittelyt toimivat usein eräänlaisina puhdistustoimenpiteinä. Valtakoneisto tarkkailee tilannetta, aika usein joko voimattomana tai haluttomana. Ja joskus tilanteen kokonaiskuva jää niin hämäräksi, ettei todellisia syyllisiä kehdata kaivella.
Olipa ideologinen tilanne vuosikymmenten myötä mikä tahansa, sitä voi yhä luonnehtia Peteris Stuckan (1927) ajattomalla viisaudella: ”Kommunismi ei tarkoita sosialistisen lain voittoa, vaan sosialismin voittoa laista”. Kommunismi on vain korvautunut jollakin muulla.
Mark Galeotti: Voima ja valta. Venäjän mafia Kremlin suojeluksessa.
Docendo 2019.