Etenkin molempien iltapäivälehtien sekä Helsingin Sanomien toimittajat olivat kiinnostuneita eduskunnan sisäisistä asioista.
Eduskunnan talouspäällikön Pertti J. Rosilan mieleen jäi erityisesti Iltalehden toimittaja Jarmo Luuppala, joka aloitti eduskuntaan liittyvien juttujen kirjoittamisen 1990-luvun alusta aina eläkkeelle jäämiseensä 2017 saakka. Toimittaja kävi joinakin vuosina lukemassa eduskunnan tositemappeja useammin kuin eduskunnan apuna toimineet valvontatilintarkastajat, siksi Luuppalaa kutsuttiin eduskunnan viidenneksi tilintarkastajaksi.
Tositteiden pohjalta ilmestyi monia lehtijuttuja, joissa arvosteltiin eduskunnan hankintoja, matkoja ja muita kustannuksia. Muun muassa kansanedustajien taksiajot ja ulkomaanmatkat olivat jo 1990-luvulla usein esillä lehtien palstoilla.
Marraskuussa 2010 syntyi suuri kohu kansanedustajille hankituista torkkupeitoista, jotka saavuttivat lähes legendaarisen maineen. Rosila ei hyväksyessään vajaa 27[nbsp]000 euron laskun voinut aavistaa millainen myrsky asiasta syntyisi. Monia kansalaisia ärsytti, että edustajilla oli työhuoneissaan nukkumiseen liittyviä materiaaleja. Eduskunnan intendentti joutui antamaan hankinnasta selvityksen eduskunnan hallintojohtajalle.
Kyse oli loppujen lopuksi yhdestä sanasta. Vuonna 2004 oli hankittu vastaavanlaiset peitot uuteen eduskunnan lisärakennukseen, silloin laskussa nimekkeenä olivat huovat. Ne eivät herättäneet toimittajien mielenkiintoa toisin kuin torkkupeitto -termi, joka jäi elämään ja on siitä lähtien yhdistetty eduskuntaan.
Neuvottelukuluja
Rosila sanoo Alexander Stubbin olleen vuosikymmenen floppi, mutta jotain hyvääkin sanottavaa pitkäaikaisesta ministeristä kirjasta löytyy. Kesäkuussa 2014 Stubbin vetämät hallitusneuvottelut olivat lyhyet ja edulliset. Kuluja kertyi vain hieman yli 11[nbsp]000 euroa. Alkoholia nautittiin neuvotteluissa vain kaksi pulloa – 26,60 euron edestä.
Vertailun vuoksi Jyrki Kataisen johtamat hallitusneuvottelut vuonna 2011 maksoivat eduskunnalle yli 300[nbsp]000 euroa ateria- ja ylityökorvauksina. Tosin kyse oli hyvin pitkistä ja vaikeista kuuden puolueen välisistä neuvotteluista.
Erilaisia edustajia
Rosila kohtasi uransa aikana satoja kansanedustajia ja tähän joukkoon mahtuu monenlaisia persoonallisuuksia, joista on teoksessa paljon esimerkkejä.
Talouspäällikköä ilahdutti, kun Kempeleellä kirjolla oleva Juha Sipilä hankki syksyllä 2014 kakkosasuntonsa Sipoosta. Edustajien palkkiolaki edellytti, että toisen asunnon tuli olla Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa, joten Sipilä ei saanut maakuntakansanedustajalle kuulunutta 493 euron kuukausittaista asumistukea. Sipilä luonnollisesti tiesi tämän asunnon ostaessaan.
Juha Sipilän hallituksen ministereistä Anne Berneriä käsitellään teoksessa paljon. Rosilan mukaan Sipilä tuskin olisi valinnut Berneriä viestintä- ja liikenneministeriksi, jos olisi edes heikosti aavistanut millaisia ongelmia tästä koituu. Bernerillä oli kuitenkin pääministerin horjumaton tuki takanaan.
Rosila arvosti muun muassa perussuomalaisten Anssi Joutsenlahtea. Hän lupasi ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, että hän maksaisi kansanedustajan nettopalkallaan neljän vuoden ajan Pohjois-Satakunnan kuntayhtymälle kahden hoitotyöntekijän palkkaamisen. Itsellään hän piti vain kulukorvauksen.
Kun Joutsenlahdesta tuli eduskunnan varapuhemies, hänen palkkionsa nousi yli 3[nbsp]000 eurolla. Suuremmista tuloistaankin Joutsenlahti maksoi kuntayhtymälle ja Rosilan mukaan kokonaissumma vuosina 2011-2015 oli noin 260[nbsp]000 euroa.
SDP:n kansanedustaja Ilkka Taipale jäi talouspäällikön mieleen jopa ylirehellisyytensä ansiosta. Talvella 2005 Taipale tuli eduskunnan tilitoimiston kassalle ja halusi palauttaa sata euroa. Kyseessä oli lentoyhtiön maksama korvaus ylibuukatusta lennosta ja vapaaehtoisesta siirtymisestä myöhempään lentoon.
Rosilan mielestä raha olisi kuulunut edustajalle, koska se oli palkkio hänen joustavuudestaan ja siitä ei aiheutunut eduskunnalle mitään kuluja. Taipale ei kuitenkaan halunnut satasta pitää, joten ne kirjattiin eduskunnan sekalaisiin tuloihin.
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa vantaalainen Tapani Mäkinen pääsi eduskuntaan varasijalta ja hän toimi kansanedustajana runsaan vuoden, jolloin Marjo Matikainen-Kallström palasi europarlamentista eduskuntaan. Eduskuntauran päättyä sillä erää Mäkinen halusi lunastaa itselleen käytössään olleet tietokoneen, printterin ja modeemin. Hän sai käytetyt laitteet puoleen hintaan.
Ongelmaksi tuli, ettei Mäkinen maksanut useista pyynnöistä huolimatta laskua. Saatavien perintä muodostui ongelmaksi. Oli Mäkisen ansiota, että Rosila solmi sopimuksen erään perintäyhtiön kanssa, aiemmin sellaista tarvetta ei eduskunnalla ollut.
Mäkisen suoritusten lisäksi myös eduskunnan kirjaston palauttamatta jääneiden kirjojen korvaamisperinnät saatiin asianmukaisesti hoidettua.
Pertti J. Rosila työskenteli eduskunnassa vuosina 1988-2017 ja uran kaksi viimeistä vuosikymmentä hän toimi eduskunnan talouspäällikkönä. Rosila julkaisi ensimmäisen muistelmateoksensa Arkadianmäen kirstunvartija keväällä 2018. Kaikki materiaali ei siihen mahtunut, joten tuloksena oli uudet muistelmat, Herrahissin kyydissä.
Rosila ei aio enää tehdä kolmatta eduskuntaan liittyvää kirjaa, vaikka aiheista ei varmasti olisi pulaa.
Pertti J. Rosila: Herrahissin vauhdissa. 489 sivua. Tammi.
Kirjoittanut: JARKKO KEMPPI