Syyllisten etsiminen on mielestäni turhaa, mutta ilmeisesti Suomessa välttämätöntä. Joskus (onneksi ei aina) tuntuu, ettei edes voida aloittaa toimenpiteitä, ennen kuin joku on syyllistetty. Pitänee siis kirjoitta tämä juttu ns. ”negatiivisen kautta”.
Teemmekö oikeuta valintoja? Ellemme, miksi? Tarkastellaan asiaa esimerkkien kautta vähän teoriaakin raapaisten.
Björn Wahlroosista on monta mielipidettä. Joku pitää älykkönä, toinen ahneena, kolmas terävänä keskustelijana, mutta ehkä vallitsevinta on kriittinen sävy. Viimeisin laajasti kansarivejä kohauttanut teko oli kirjojen muuttaminen Ruotsiin. Päätöksellä hän saavutti omalta ja läheistensä kannalta optimaalisemman perintöverotuksen. En usko, että hän oli ensimmäinen näin tehnyt. Ei varmasti ole viimeinenkään, mutta kuuluisuutensa vuoksi keskustelu leimahti – ehkä se oli vähän tarkoituskin. Moni kysyi: Miten hän voi toimia noin itsekkäästi ja epäisänmaallisesti.
Liisan vanha omakotitalo kaipasi vähän kunnostusta ja samalla muutettiin parin huoneen käyttötarkoitus sopimaan paremmin perheen muuttuneeseen tilanteeseen. Pienen kilpailutuksen kautta hän valitsi rakennuspalveluyrittäjän. Työmaalla kuuluikin pian puheensorina ja työ eteni joutuisasti. Vallitseva kieli oli puola. Liisa teki oikean ratkaisun omalta kannaltaan ja työ tuli tehtyä optimaalisella hinta-laatusuhteella. Muut kysyivät ehkä yrittäjän puhelinnumeroa.
Mikko ja vaimonsa olivat täyttämässä tasavuosi. He päättivät järjestää juhlat. Yhteiseen illanviettoon kutsuttiin, niin ystäviä sukulaisia kuin työkavereitakin. Porukkaan oli tulossa paljon, joten he päättivät hakea juomat Tallinnasta. Hakureissu oli pieni elämys itsessään ja hieman venähtäneen matkan kulut pystyi hyvin kattamaan juomahankinnoista syntyneillä säästöillä. He tekivät omalta kannaltaan optimaalisen ratkaisun ja juhlissa oli kaikilla hauskaa. Kukaan ei kysynyt mitään.
Liisa ja Mikko ajavat suomalaisilla – routaiset olosuhteet huomioiden – varsin laadukkailla teillä. He käyttävät terveys- ja kulttuuripalveluita. Ehkä tärkeintä he nauttivat yhteiskunnan turvaverkon suomasta turvallisuuden tunteesta. Kaikki nämä palvelu ovat myös Björnin käytettävissä.
Mikä yhdistää/erottaa Björniä, Liisaa ja Mikkoa. No ainakin se, että kukin teki omalta kannaltaan optimaalisen ratkaisun. Erojakin löytyy. Björn ja hänen läheisensä varmasti tulisivat mukavasti toimeen, vaikka maksaisivatkin korkeampaa vero. Onko sillä mitään väliä? Kateusmielessä on ja ehkä esimerkkinäkin hyvässä tai pahassa. Moraalin peräänkin on kyselty.
Liisan ja Mikon tapauksessa ero on se, että heidän valinnoillaan on laaja vaikutus koko kansantalouteen. Liisoja ja Mikkoja on paljon ja näiden valintojen vaikutus tuntuu vaikka yksittäistapaus onkin lähes näkymätön. Björnillä tilanne on kutakuinkin päinvastoin joskin moraalisesti korostunut.
Sormi alkaa melkein osoitella, mutten syyllistäisi näitä henkilöitä. Taloustieteessä oletetaan, että kuluttajan on rationaalinen. Tällöin tarkoitetaan, että keskimääräinen kuluttajan maksimoi kokemaansa hyötyä. Psykologiassa on todennettu ihmisellä olevan synnynnäisesti myös altruistisia ominaisuuksia – siis halua tehdä muille hyvää. Hyvä näin mutta ei ihminen valitettavasti niin hyvä ole, että yhteiskunnan voisi laskea yksilöiden päivittäisten päätösten epäitsekkyyden varaan. Ehkä äiti Teresaan tai Desmond Tutuun luottaisin vastuullisuudessa, mutta heitä on vain kaksi ja äiti Teresakaan ei ole tätä vuosituhatta nähnyt. Toki moni toimii vastuullisesti ja ajoittain on hienoja kotimaisen lähiruoan kampanjoja, vihreitä arvoja korostavia muistutuksia ja ohjausta vastuullisuuteen. Pohjimmiltaan ihmiset kuitenkin optimoivat omaa hyötyään.
Jos jotain siis pitää syyttää, niin vika on systeemin. Ei ole kannustavaa toimia oikein juuri millään tavalla. Vielä huomenna hyvinvointiyhteiskuntamme käy ja kukkuun mutta voimat ovat ehtymässä. Vika on systeemissä mutta systeemi ei tule sitä itse korjaamaan. Ei sitä korjaa ihminenkään ainakaan ennen huhtikuun vaaleja.
No oliko tässä jotain uutta? Ei yhtään mitään, mutta toivottavasti konkretisoi, että vaalien jälkeen on korkea aika lopettaa Björnin, Liisan, Mikon ja systeemin syyllistäminen. On myös turha odottaa ”itsestään tapahtuvaa” laajamittaista altruismia hyvinvointiyhteiskuntamme hyväksi. On muutettava tilanne niin, että yksilön kannattaa tehdä niin kuin oikein on.
Pekka Rehn, digitalisoija, KTM ja kuntapoliitikko.