[rev_slider alias=”merkel-macron-01″ mode=”header”][/rev_slider]Angela Merkelin tarjoama vakaus ja Emmanuel Macronin uudistushalu ovat sitä, mitä Eurooppa ja koko maailma nyt tarvitsee. EU ottaa lähiaikoina askeleita eteenpäin ainakin talous- ja rahaliiton, yhteisen puolustuksen ja budjetin osalta. Nykypäivä porautui ”Mercronin” pään sisään ja selvitti, mitä ristiriitaisen kaksikon mielessä liikkuu.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron
Saatan olla Ranskan nuorin presidentti, mutta naiivi en ole. Ranska menestyy vain, jos Eurooppa menestyy. Tarvitsemme vahvemman Euroopan. Tänä vuonna meidän on saatava aikaiseksi EU:lle uusi kymmenvuotisstrategia. Se on välttämätöntä nykyisessä maailmantilanteessa.
EU:n on muutettava toimintatapaansa. Emme saa läpi riittävän kunnianhimoisia uudistuksia, jos yritämme raahata mukana kaikkia 27 jäsenmaata. Jos jotkut maat ovat valmiita syventämään integraatiota, antaa niiden mennä eteenpäin. Hitaat eivät saa estää uudistuksia.
[rev_slider alias=”merkel-macron-02″][/rev_slider]
Minä haluan euroalueelle yhteisen budjetin, jonka avulla huolehditaan turvallisuudesta, digimurroksesta, kilpailukyvystä sekä maahanmuutto- ja ilmastopolitiikasta. Varat kerättäisiin verkkoyrityksiltä, ympäristöveroista ja harmonisoitavista yhteisöveroista.
Euroalue tarvitsee myös oman finanssiministerin ja lisää yhteisvastuuta. Euroalueen budjetin valvontaan tarvitaan parlamentti, mutta sen sijaan komissaareja on nykyisellään liikaa – 15 riittää.
Minimipalkat ja työnantajamaksut pitää nekin harmonisoida. Lähetettyjen työntekijöiden työnantajamaksut tulisi maksaa korkeamman vaihtoehdon mukaan, mutta maksut menisivät lähtömaahan.
EU:n puolustuksen vahvistaminen vaatii maiden välistä sotilasvaihtoa, yhteisiä joukko-osastoja ja budjettia sekä puolustusdoktriinia. Mutta ennen kuin asian suhteen voidaan edetä, Saksan on ensin osoitettava, että siihen voi luottaa.
Yhteiset puolustusresurssit on oltava käytettävissä, kun partnerimaa niitä kaipaa, ja Saksan on sallittava yhteisesti tuotettujen aseiden vienti kolmansiin maihin. Kaikki EU-maat haluavat, että etenemme yhteisen puolustuksen osalta. Ranska on iso rahoittaja turvallisuus- ja puolustussektorilla, ja aion käyttää tätä kiristyskeinona saadakseni läpi euroalueen uudistukset.
Maahanmuuttopolitiikan suhteen EU tarvitsee yhteisen turvapaikkaviraston sekä rajavalvonnasta vastaavat eurooppalaiset poliisijoukot. Ilmastonmuutosta voimme parhaiten torjua asettamalla Euroopan rajoille tuntuvan hiiliveron. EU:n on oltava nykyistä tiukempi myös polkuhintatullien ja ulkomaisten investointien suhteen.
Kun Britannia lähtee, olen valmis kasvattamaan EU:n budjettia. Aluekehitys- ja koheesiorahoitukseen tarvitaan uudella rahoituskaudella iso uudistus. Mitään tabuja ei saa olla, olen valmis uudistamaan myös EU:n maataloustuet.
Olen mielissäni, että liittokansleri Angela Merkel sai lopulta hallituskumppanikseen EU-myönteiset sosiaalidemokraatit. Tämä vahvistaa entisestään Ranskan ja Saksan yhteistyötä. EU:n uudistaminen onnistuu vain, jos me kaksi yhdessä toteutamme sen.
Mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut. Silti jäsenmaat ovat jo pelästyneet hegemoniaa. Koskaan aiemmin ajatus Saksa–Ranska-akselin dominoinnista ei ole saanut aikaan näin suurta vastareaktioiden vyöryä.
Monet maat tuntuvat olevan kyllästyneitä siihen, että ensin kysytään minun ja Merkelin mielipidettä. Viittaan nyt etenkin Hollannin johtamaan kahdeksan pohjoisen ”Hansa-maan” ryhmään, johon Suomikin kuuluu. Emme ole Merkelin kanssa edes julkistaneet yhteistä esitystämme euroalueen kehittämisestä, kun Hansa-ryhmä jo lähettää valmiin ministeritason vastineensa. Tämä on taas yksi osoitus siitä, että EU:n on mentävä eritahtisena eteenpäin.
Ranskan on itse muututtava kilpailukykyisemmäksi ja tehokkaammaksi. Enemmän Pohjoismaiden ja Saksan kaltaiseksi. Meidän on jatkossa huolehdittava, että täytämme EU-tason sitoumuksemme taloudellisten reformien osalta. Se ei ole helppoa. Vain 40 prosenttia ranskalaisista antaa tukensa politiikalleni. 57 prosentin mielestä olen arrogantti, ajan varakkaiden asiaa ja teen liikaa uudistuksia. Pah. Senhän takia minut valittiin.
Moni sanoo, että haluan kehittää EU:ta vain siksi, että voin perustella äänestäjilleni kansalliset kipeät muutokset – EU uudistuu, joten Ranskankin täytyy. Onko minulla aito eurooppalainen visio vai onko tämä vain poliittista peliä? Sitä ette tiedä. Jos saan rakenteelliset uudistukset läpi Ranskassa esimerkiksi työmarkkinoiden osalta, se antaa ratkaisuja myös muille maille.
Eurooppa on odottanut Saksan näyttävän tietä, mutta ehkä pitäisikin katsoa minua.
Saksan liittokansleri Angela Merkel
Olen koko urani ajatellut vain Saksan parasta. Haluan kehittää maata osana Eurooppaa. Nyt alkoi neljäs viisivuotiskauteni liittokanslerina. Koskaan aiemmin Saksan historiassa EU-asiat eivät ole olleet näin suuressa roolissa hallitusohjelmassamme. Kolme ensimmäistä sivua ovat pelkkää Euroopan unionia. Olemme investoineet poikkeuksellisen paljon poliittista pääomaa EU:n kehittämiseen.
[rev_slider alias=”merkel-macron-03″][/rev_slider]
Saksan johtajan on oltava pitkäjänteinen, kavahdan ennalta-arvaamattomuutta. Koko EU:n kehittäminen kaipaa nyt malttia.
Selvisin poliittisen urani pahimmasta kriisistä eli hallitusneuvotteluista, mutta valta-asemani on aiempaa heikompi. Uudesta hallituksestani löytyy voimia, jotka haastavat perinteisen Saksan linjan.
Sosiaalidemokraatit vaativat EU:n uudistamista ja euroalueen vahvistamista. He ovat ottaneet mallia Macronin ajatuksista. SDP:n eliitti on hänestä innossaan.
Ajatukset rahan uudelleenjaosta tietysti resonoivat hyvin sosiaalidemokraattisessa sydämessä, mutta toinen syy on taktinen: SDP haluaa Macron-flirttailulla lisätä painetta puoluettani CDU:ta kohtaan. Hallituksen sisältä löytyy siis hyvin erilaisia mielipiteitä ja poliittisten pelien pelaajia. Se vaikuttaa nyt EU-linjauksiini.
Saksalaisten keskuudessa minuun luotetaan. Minä edustan pysyvyyttä ja tunnen saksalaisten ajatukset.
Valtaosa kansalaisista on EU-skeptikkoja. He vastustavat ajatuksia taloudellisesta yhteisvastuusta. Monen mielestä Macron haluaa vain saada saksalaisten rahat. Jotkut analysoivat, että uuden hallitukseni linja on tämän suhteen pehmeämpi, mutta sosiaalidemokraatteja edustava uusi valtiovarainministeri Olaf Scholz on osoittanut, ettei hän ole heittopussi.
Saksan valtiovarainministeri on Saksan ministeri puolueesta riippumatta. Ei linjamme muutu. EMU:n rakenteelliset ongelmat on poistettava ennen kuin riskit voidaan lyödä yhteen. En hyväksy yhteistä talletussuojaa niin kauan, kun jäsenvaltiot voivat ostaa oman maansa pankkien velkakirjoja rajattomasti. Niille on saatava katto. Ja valtioiden velkajärjestelyille tulisi luoda säännöt. Niiden avulla valtiot eivät voisi velkaantua määrättömästi vaan olisi tehtävä leikkauksia tai sovittava rakenneuudistuksista.
EU:n budjetti voi Britannian lähdön jälkeen hieman kasvaa tulevalla rahoituskaudella, mutta siihen on saatava mukaan ehdollisuutta: EU-rahojen saaminen on kytkettävä sääntöjen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Budjettiin saatava myös lisää joustavuutta kriisitilanteita varten.
Pankkiunionin loppuunsaattamisen, pääomamarkkinoiden vahvistamisen, puolustuksen ja muun yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisen ohella EU:n on nyt keskityttävä dataan. Se on tämän vuosituhannen arvokkain raaka-aine. Teknologian kehityksen tuomiin haasteisiin vastaaminen jos mikä on asia, jossa tarvitsemme kaikkia EU-maita. Vie aikaa löytää kompromissi 27:n jäsenmaan kesken, mutta tiedän, että yhteinen ratkaisu on kaiken työn arvoista.
Kaikki EU-maat on pidettävä kehityksessä mukana, ei vain euromaita tai jotain muuta ryhmää. Kaksipaikkaisesta autosta ei löydy tarpeeksi hevosvoimia saamaan liikkeelle 27:n maan unionia.
Macronin energia on tervetullutta. Olemme samoilla linjoilla monessa asiassa kuten maahanmuutossa ja puolustuksessa. Mutta minun prioriteettina ei ole neuvotella diiliä ranskalaisten kanssa vaan pitää EU yhtenäisenä. Se on yhä tärkeämpää nyt, kun USA ja Kiina ovat luisumassa kauppasotaan ja Venäjän käytös on yhä arveluttavampaa.
Olin hiljaa tyytyväinen, kun Suomi, Hollanti ja muut talouskuria painottavat maat julkistivat talous- ja rahaliiton kehittämistä käsittelevän kirjeensä, jossa painotettiin yhtenäisyyttä.
Meidän piti maaliskuun lopussa julkistaa Ranskan kanssa euroalueen tulevaisuutta koskeva yhteinen linjamme. Mutta en ole sellaiseen valmis. Täytyy olla realisti. Kompromissin löytyminen EU-tasolla kesäkuun huippukokouksessa tulee Italian vaalituloksen takia olemaan nyt entistäkin vaikeampaa. Mutta teemme sen – wir schaffen das. Tarvitaan vain paljon työtä ja kärsivällisyyttä.
Suomi ja Mercronin Eurooppa
Euroalueen kehittämisestä keskustellaan nyt kuin kyse olisi mustavalkoisesta joko-tai-tilanteesta. Mutta on muitakin vaihtoehtoja kuin pelkkä valtion oma vastuu tai yhteinen vastuu. Näin toteaa EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen kabinettipäällikön tehtävistä Keskuskauppakamarin toimitusjohtajaksi siirtynyt Juho Romakkaniemi.
– Paras ja loogisin ratkaisu on jälleen kerran iso kompromissi eli sekä-että-malli, jossa otetaan huomioon Ranskan ajamat yhteiset instituutiot ja varat, mutta myös Suomen painottama markkinakuri ja jäsenmaiden oma vastuu taloudestaan, Romakkaniemi uskoo.
Samaa mieltä on Martens Centren tutkimusjohtaja Roland Freudenstein. Hän muistuttaa, että ensin on saatava aikaiseksi Saksan hallituksen sisäinen kompromissi, sitten Saksan ja Ranskan välinen ja lopulta koko EU:n laajuinen.
– Visio vesittyy matkalla moneen kertaan. Emme näe kesäkuun EU-huippukokouksessa radikaaleja uudistuksia sisältävää ratkaisua.
Romakkaniemi muistuttaa, että paine saada lopputulos aikaiseksi on nyt valtava. Epäonnistuminen olisi suuri poliittinen tappio kaikille ja etenkin Ranskan presidentti Emmanuel Macronille. Siksi kompromissihalukkuutta löytyy paljon sekä Saksasta että Ranskasta. Suomen kaltaisten maiden hyvillä ehdotuksilla on nyt kysyntää.
– Macronille on tärkeintä saada voitto kotiin otsikkotasolla, huomauttaa Romakkaniemi, joka tunsi Macronin jo ennen kuin mies nousi Ranskan johtoon.
Esimerkiksi euroalueen uudistusten suhteen Macron haluaa sanoa kotimaassaan, että hän sai euroalueelle oman budjetin ja automaattisen vakausrahaston. Loppujen lopuksi keskeistä on kuitenkin se, millä ehdoilla ne toimivat. Sisältö ratkaisee.
Romakkaniemi sanoo, että Ranskan otsikon alle voi rakentaa pohjoismaisen ajattelumallin mukaisen ratkaisun, jossa painotetaan sääntöperusteisuutta. Suomen ja seitsemän muun talouskuria painottavan jäsenmaan linjapaperi kätkee sisäänsä juuri tällaisen rakenteen.
Freudenstein muistuttaa, että Mercronin lisäksi on olemassa kolmaskin henkilö, joka on ratkaisevassa asemassa määrittelemässä EU:n tulevaa suuntaa: EPP:n kärkiehdokas.
– Nimeämättä ketään, tiedämme kyllä kenen suomalaisen nimi on Brysselissä kaikkien huulilla.