Matti Alahuhta on toiminut 30-vuotisen johtajuusurakkansa tehtävissä, joista harva Suomessa voi kehua: Nokian kasvun ja suuruuden vuodet samoin kuin Kone Oy:n menestystarina. Siksi hänen sanoillaan on paljon enemmän painoa kuin lukuisilla johtamisen teoreetikoilla.
Kirjansa Johtajuus hän kirjoitti viimeisen puolentoista vuoden kuluessa, kun hän oli jättänyt Kone Oy:n toimitusjohtajan tehtävät. Hän halusi siirtyä työelämässään uuteen vaiheeseen. Hänellä ei toivo tulevansa luokitelluksi jonkin erityisen ajatuskaavan saati erityisen opin edustajaksi. Tavoitteena oli helppolukuinen jalat maassa etenevä kertomus.
Osoittautui, että Alahuhta on sujuvapuheinen innostaja, joka osaa perustella näkemyksen ja jakaa sanomansa menestyksellä ympärilleen.
Hänessä ei ole uskonjulistajiin verrattavissa oleviin saarnamiehiin, eikä hän halua tulla nimetyksi jonkin uuden ismin perustajapyhimykseksi.
Luettavuuden auttajina ovat toimineet professori Martti Häikiö, Nokian historian kirjoittaja sekä tähän teokseen lyhyen Alahuhta-elämänkerran laatija sekä Talouselämä-lehden ex-päätoimittaja Pekka Seppänen.
Paitsi viisautta, oli Alahuhdalla onneakin. Hänen aikanaan ja myös hänenkin ansiostaan sekä Nokia että Kone tekivät käsittämättömät edistysaskeleensa, jolloin yritysten tulokset moninkertaistuivat. Hän ja hänen työtoverinsa osasivat varautua aina myös epämieluisiinkin yllätyksiin. Yksi sääntö oli, ettei koulutuksesta pidä leikata, vaikka huonot ajat olisivatkin edessä.
Yksi taikakalu tulevan aistimisessa oli vilkuilu muiden toimialojen menestymisen tilanteisiin. Yhdysvaltain markkinoilla osoittautui, että arkkitehtitoimistojen liikevaihtokehitys oli mainio indikaattori: oliko Koneella edessään lisää vai vähemmän töitä. Mitä enemmän haasteita oli edessä, sitä lujemmin Koneessa puskettiin uusien tuotteiden ja palvelujen muovaamisessa.
Insinööri aforistina
Johtajuus ei ole minkäänlainen paljastusten luettelo, eikä se sisällä lainkaan ilkeämielisiä ihmiskuvauksia eikä liioin selittelyjä. Sävyltään se on vakava, vaikka Alahuhdan kirjoittajan ura toki antaa syytä juhlantunteeseen. Muutamat hänen aforisminsa ovat niin mainioita, että Carl von Clausewitz ja Aleksander Suvorov saavat hänestä rinnalleen erinomaisen johtamisen mietelmien tekijän.
”Usein yritykset vähentävät koulutusta vaikeita aikoina, vaikka pitäisi tehdä päinvastoin.”
”Päätöksenteossa maksiminopeus ei ole optiminopeus.”
”Globaalille yritykselle on tärkeintä olla siellä, missä kilpailu on kovinta ja missä asiakkaat ovat vaativimpia.”
”Nyt ei luulla mitään.”
”Jos henkilöstö ei voi hyvin, eivät asiakkaatkaan voi hyvin.”
Henkilöstö voimavarana – sen tulisi olla aitoa
Alahuhta korostaa yrityksen koko henkilökunnan motivaatiota ja mukanaoloa toimintojen kehittämisessä. Hän julistaakin, että ei riitä että johtoryhmässä innostutaan, muutokseen tarvitaan koko henkilöstö.
Näin kirjoittaa menestyksen tekijänä:
”Valitettavan monet johtajat lausuvat juhlapuheissaan, että ”henkilöstö on meidän arvokkain voimavaramme”. Sanat ja teot eivät kulje kuitenkaan käsi kädessä, vaan juhlapuhetta on usein seurannut parin sadan hengen irtisanominen.”
”Muistan eräänkin suuryrityksen toimitusjohtajan lähettäneen lehtiin kauniita ainekirjoituksia ’voimavarasta’: jotka julkaistiin. Hetkeä myöhemmin osakekurssi nousi pörssissä hetkellisesti, kun yt-neuvottelut oli julkistettu alkaviksi.”
Matti Alahuhdan näkemyksiin henkilöstön motivoinnin ja yrityskulttuurin tärkeydestä voi hyvin yhtyä. Kuitenkin noiden viekkaasti vinojen kulmakarvojen takana on myös paljon pyrkimystä kovaan työntekoon ja vaativuuteen.
Hänen aikanaan Nokiassa ja Koneessa edettiin kuitenkin sellaista tahtia, että välillä kuulin yritysten oman väen ihmettelevän: miten ihmeessä me onnistuimme liki joka asiassa. Monilla sellainen menestys voisi nousta päähän, Alahuhdan sanoma ei siitä kieli. Menestykseen on liittynyt myös palkinto: on ollut hienoa tehdä töitä ja nähdä kaikkien pääsevän tuosta ilosta osallisiksi.
Matti Alahuhta: Johtajuus, kirkas suunta ja ihmisten voima. Kokemuksia ja näkemyksiä johtamisesta Nokian ja Koneen vuosilta. Yhteistyössä Martti Häikiö ja Pekka Seppänen. Docendo 2015.
Kirjoittanut: MARKKU JOKIPII.
