Äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) on arvioimassa uudelleen ulkopoliittista linjaansa ja ottamassa vähittäistä etäisyyttä perinteisesti ihailemaansa Vladimir Putinin Venäjään, kertoo saksalaistutkija Klaus-Dieter Frankenberger AGI-instituutin julkaisemassa analyysissa.
Tälle linjanmuutokselle on hänen mukaansa ainakin kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että koska puolue näkee Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ideologisena liittolaisenaan useissa keskeisissä kysymyksissä, kuten anti-wokeismissa ja maahanmuuton vastustamisessa, puoluetta aiemmin leimannut antiamerikkalaisuus on tekemässä tilaa uudelle ”transatlanttiselle liitolle”.
Toinen syy liittyy puolueen jäsenmäärän kehitykseen. Syyskuusta 2023 heinäkuuhun 2025 AfD:n jäsenmäärä kasvoi 34 000:sta 64 000:een eli lähes kaksinkertaistui kahdessa vuodessa. Aiemmin puolue on kerännyt valtaosan kannatuksestaan entisen DDR:n alueelta, mutta tilanne saattaa olla vähitellen muuttumassa.
– Monet uusista jäsenistä ovat kotoisin Länsi-Saksasta. Se, että kasvu on suurempaa lännessä kuin idässä, voi muuttaa sisäistä voimatasapainoa, kuten Justus Bender on Frankfurter Allgemeine Zeitungissa todennut, Frankenberger sanoo.
– Sisäinen asetelma on muuttumassa, koska läntiset jäsenet ovat vähemmän ihastuneita Venäjään ja vähemmän vihamielisiä Natoa kohtaan. Jos AfD aikoo vakavasti tavoitella poliittista valtaa, se ei voi vieraannuttaa näitä lännen ihmisiä, mutta ei myöskään menettää Putin-mielisiä kannattajiaan idässä, hän toteaa.
Kysymystä puolueen ulkopolitiikan suunnasta ei ole hänen mukaansa vielä ratkaistu, mutta sitä koskevat erimielisyydet pulpahtavat pintaan yhä useammin. Niin tapahtui jälleen marraskuussa, jolloin kaksi AfD:n liittopäiväedustajaa suunnitteli matkustavansa Venäjälle tapaamaan ex-presidentti Dmitri Medvedeviä. Puolueen varapuheenjohtaja Alice Weidel tuomitsi matkahankkeen kovin sanoin ja vakuutti, ettei ole näkemyksineen yksin. Kohun seurauksena toinen edustajista luopui matkasta, toinen ei.
– Alice Weidelin tukialue on lounaissaksalaisessa Baden-Württembergin osavaltiossa, joka on Saksan teollisen talouden keskus. Hänen strategisena tavoitteenaan on tehdä AfD:stä hallituskelpoinen ja luoda olosuhteet, joissa puolue pääsee käyttämään valtaa kansallisella tasolla, Frankenberger taustoittaa.
Valtakunnallisella tasolla AfD voisi hänen mukaansa hallita vain koalitiossa liittokansleri Friedrich Merzin johtaman kristillisdemokraattisen CDU/CSU:n kanssa ja vain, jos se luopuu kategorisen kielteisestä asenteestaan yhteistyöhön äärioikeistopuolueen kanssa. Samaan aikaan kuin Weidel pyrkii tasoittamaan tietä yhteistyölle, itäsaksalainen liittopäiväedustaja Tino Chrupa kalastelee yhä kannatusta Venäjä-myönteisellä retoriikalla. Tämä puolueen sisäinen itä-länsi-vastakkainasettelu ratkaisee lopulta sen ulkopoliittisen linjan.
