Tuomas Kurttilan mukaan monet eri tahot puolueista järjestöihin ovat ilmaisseet tarpeen uudistaa suomalaista perhevapaajärjestelmää.
– Uudistustyö vaatii syvällistä vaikutusarviointia perheiden monet eri elämäntilanteet tunnistaen. Nyt esillä olleiden mallien valuvikana on, että ne ottavat vähäisesti kantaa esimerkiksi joustavan hoitorahan, osittaisen hoitorahan, yksityisen hoidon tuen ja tilapäisen hoitovapaan kehittämiseen. Mallit eivät vastaa niihin tarpeisiin, joita muun muassa koululaisilla on. Tarve on löytää perhevapaisiin sen kaltaista joustoa, joka mahdollistaa työn ja perheen yhteensovittamisen samaan aikaan. Tästä johtuen perhevapaauudistusta ei voida tehdä myöskään ottamatta huomioon pedagogisen varhaiskasvatuksen uudistamista, Kurttila toteaa.
Kurttila ei pidä perusteltuna, että perhevapaauudistusta on ilmoitettu pohdittavan osana kannustinloukkujen purkamista ja työvoiman liikkuvuutta edistävää valmistelua.
– Perhevapaauudistusta on valmisteltava tunnistaen lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta syntyvät tarpeet. Lapsen on oltava perhevapaauudistuksen keskiössä. Tämän ohella uudistusta viitoittaa perhe- ja työelämän muutokset ja tulevaisuuden tarpeet. Valmistelussa täytyy lisäksi korostua taloudellisten vaikutusten arviointi muun muassa lapsiperheköyhyyden kannalta.
– Kotihoidontuen mahdollisessa uudistamisessa on tunnistettava tämän tuen merkittävä vaikutus osana perheistä toimeentulolle. Toisaalta nykyisellään vanhempainrahan minimitaso on erittäin alhainen ja osan lapsiperheistä taloudellinen asema vaikea, mistä Suomi on saanut huomautuksia Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komiteasta ja YK:n lapsen oikeuksien komiteasta, Kurttila pohtii.
Hän pitää ensisijaisen tärkeänä, että perhevapaajärjestelmän uudistamisen aikataulu ja valmistelu suunnitellaan huolella. Kurttilan mukaan valmistelussa täytyy tunnistaa viime vuosien säädösvalmistelussa olleet ”monet ongelmat”. Tällä hän viittaa muun muassa lapsivaikutusten arvioinnin laiminlyönneistä.