[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kuntakriisi” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Korona antaa taloudelle sellaisen korvatillikan, ettei ole aikanamme nähty. Valtiovarainministeriön (VM) mukaan Suomenkin bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 5,5 prosenttia. Vieläkin rajumpi romahdus on mahdollinen, jos kriisi pitkittyy.
Valtio pyrkii vähentämään viruskriisin tuhoja massiivisilla tukitoimilla. Kun lisämenoihin yhdistetään romahtavat verotulot, räjähtää julkinen velkaantuminen historiallisen nopeasti. Julkista alijäämää VM arvioi tänä vuonna kertyvän hurjat 16,6 miljardia eli 7,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaikka talouskasvun odotetaan elpyvän jo vuoden lopulla, velkaantuminen ei palaa aiemmalle tasolle vaan jatkuu nopeana. Velkasuhde lähestyy jopa 80 prosenttia 2024 mennessä. Sillä tasolla se ei ole koskaan ollut.
Suomi on kuntien maa. 310 kuntaamme järjestävät merkittävän osan julkisista palveluista kouluista terveydenhoitoon. Kunnat ovat keskeinen osa julkista taloutta. Vuonna 2019 kuntien toimintakulut olivat 39,5 miljardia. Menot ovat kasvaneet kansantaloutta paljon nopeammin, vajaan neljän prosentin vuosivauhtia. Sote-menojen osuus on noin puolet. Ne ovatkin suurin menoajuri myös tulevaisuudessa.
Kunnat olivat lähestymässä kriisiä jo koronaa edeltäneessä korkeasuhdanteessa. Tilikauden tulos oli 2019 alijäämäinen kaikkiaan 225 kunnassa. Velkaa kunnissa otettiin syömävelaksi, mutta ennen kaikkea investointeihin. Kuntien investoinnit ovat vuosittain noin viisi miljardia, mikä on kymmenesosa koko kansantalouden investoinneista.
Kunnilla on noin 20 miljardia velkaa. Pelkästään viime vuonna se kasvoi parilla miljardilla. Lisäksi kunnilla on näkymätöntä rakennusten korjausvelkaa, jonka suuruudeksi on arvioitu jopa runsaat neljä miljardia euroa.
Tietenkin kuntia on kirjava joukko ja osalla talous on kestävällä pohjalla. Esimerkiksi Helsinki on merkittävästi ylijäämäinen. Kokonaiskuva on kuitenkin synkkä.
Jo ennen koronaa arvioitiin, että keskimäärin kunnissa sopeutustarve on noin 450 euroa asukasta kohden. Jos alijäämät muuttaa veronkorotuspaineeksi, VM arvion mukaan isoilla kaupungeilla olisi vuoteen 2024 mennessä tarvetta nostaa kunnallisveroa 1,7 prosenttiyksiköllä, mutta alle 5 000 asukkaan kunnissa korotustarve on jo kuusi prosenttiyksikköä. Tällainen nosto tarkoittaisi jo keskimäärin 27 kunnallisveroprosenttia.
Kuntien verotulot koostuvat kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöveroista. Kunnallisveron osuus verotuloista on ollut keskimäärin noin 84 prosenttia, kiinteistöveron noin kahdeksan prosenttia ja yhteisöveron noin kahdeksan prosenttia. Veropohja on voimakkaasti riippuvainen palkansaajista.
VM:n arvion mukaan koronakriisi heikentää kuntataloutta noin 1,6-2 miljardilla riippuen epidemian laajuudesta ja kestosta. Erityyppisille kunnille vaikutukset ovat erilaiset.
Valtio ottaa ison osan laskusta piikkiinsä, mutta ei kokonaan. Tuki on vähintään miljardi euroa. Valtio muun muassa korvaa sairaanhoitopiireille tehohoidosta aiheutuvat lisäkustannukset ja korottaa kuntien yhteisöveron jako-osuutta, peruspalvelujen valtionosuutta sekä harkinnanvaraista valtionosuutta. Jo aiemmin hallitus päätti korvata kunnille 2020 aiheutuvat tilapäiset veromenetykset, jotka johtuvat yritysten verojen maksujärjestelyistä. Hallitus päättää myös mahdollisista lisätukitoimista.
Koronakriisi väistyy aikanaan, mutta jättää syvän kuopan talouteen. Erityisen vaikea näkymä on muuttotappioalueilla. Sitten vuoden 2015 väestö on vähentynyt neljässä viidestä kunnasta. Väkiluku kasvaa kaikissa yhdeksässä isossa kaupungissa, mutta vähenee yli 90 prosentissa alle 10 000 asukkaan kunnista.
Muuttotappiokunnat kärvistelevät pienenevän veropohjan kanssa. Tilannetta on vaikea korjata veronkiristyksillä. Veroprosentin nosto tuottaa niissä vähemmän lisätuloja kahdesta syystä: keskimääräiset tulot ovat alhaisempia ja veroja maksetaan vähennysten takia pienemmästä osuudesta tuloja.
Erot kunnallisveroprosenteissa uhkaavat kasvaa. Tämä entisestään ajaa korkeatuloisia muuttamaan pois. Veropohjan rapautuminen on noidankehä.
Kuntataloutta tasataan Suomessa voimakkaasti sekä valtionosuuksien että verotulojen tasauksen kautta. Nykyiset tasausjärjestelmätkään eivät kuitenkaan riitä suurelle määrällä kuntia tulevaisuudessa. Kriisikuntien määrä kasvanee jatkossa ja arviointimenettelyt ovat yhä vaikeampia. Helpot sopeutuskeinot on kunnissa käytetty jo aikoja sitten.
Ikääntyminen koskettaa koko Suomea, mutta erityisesti pienempiä kuntia. Vuonna 2040 jopa puolessa kunnista yli 35 prosenttia väestöstä on yli 65-vuotiaita. Yli 85-vuotiaat ovat nopeimmin kasvava ikäryhmä. Myös syntyvyyden lasku aiheuttaa paineita kasvatus- ja opetustoimeen.
Ikääntyminen on selvästi hitaampaa suurissa kaupungeissa, jonne sekä maahanmuuttajat että nuoret hakeutuvat. Toisaalta kasvavilla kaupunkiseuduilla on erilaisia ongelmia, kuten esimerkiksi asuinalueiden eriytyminen. Kasvavat seudut joutuvat myös investoimaan palvelutarpeen kasvun takia.
Selvää on, että sote-menojen kasvun hillitsemisen varassa roikkuu koko julkisen talouden kokonaisuus. Merkittävä sote-uudistus on välttämätön, mutta se ei ratkaise kaikkia kuntatalouden ongelmia, koska noin puolet menoista jää jäljelle.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1588845256067{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”314010″ img_size=”full” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUpBig” css=”.vc_custom_1588845283923{padding-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Suomen kuntien tehtävät ovat maailman laajimpien joukossa. Myös itsenäisyys on laajaa ja perustuslailla turvattu. Kun hyvinvointiyhteiskuntaa on paisutettu, kunnille on ollut helppo sysätä lisää vastuuta. Vuonna 2012 tehtäviä oli 564 ja niitä ohjaavia velvoitteita 974. Vuonna 2015 tehtäviä oli jo yli 600. Kataisen ja Sipilän hallitukset yrittivät karsia niitä laihoin tuloksin. Valtio lienee pakotettu karsintaan jossain vaiheessa. Sote-uudistuskaan ei käytännössä vähennä tehtäviä vaan siirtää niitä.
Jatkuvissa talousvaikeuksissa painiva kunta vaarantaa ajan myötä myös peruspalvelujen järjestämisen. On parempi, että tehtäviä on vähemmän, mutta ne pystytään hoitamaan kunnialla kuin että niitä on liikaa, ja kokonaisuus ei pysy hallinnassa.
Mitä kunnat sitten voivat itse tehdä? Niiden täytyy omaehtoisestikin karsia toimintaansa. Lisäksi sekä vaikuttavuutta että tehokkuutta on pystyttävä parantamaan. Palvelurakenteita täytyy pystyä uudistamaan. Monissa tapauksissa kuntaliitokset ovat aidosti harkitsemisen arvoisia.
Palvelualoitteesta, ulkoistuksista ja digitalisaatiosta löytyy työkaluja. Esimerkiksi ostolaskudatan avaamisesta ja markkinavuoropuheluista voi löytää uusia ajatuksia. Hankintaosaamiseen panostaminen on taatusti hyödyllistä.
Menomaltti on keskiössä. Jos kunnat onnistuisivat hillitsemään menojen kasvuvauhdin alle verotulojen kasvuvauhdin, kuroo tämä pitkällä aikavälillä vajetta umpeen. Myös johtamisjärjestelmien remontointia lienee edessä. Mittaristot pitää sorvata menomalttia tukeviksi ja kattavammista kannustinpalkkausjärjestelmistä voi löytyä uutta potkua.
Investointivauhtia täytyy hidastaa. Taakkaa voi hallita karsimalla, jaksottamalla ja erilaisilla investointimalleilla. Esimerkiksi elinkaari- tai allianssimalleilla voidaan sekä vähentää taserasitusta että saada hankkeisiin mukaan erityisosaamista.
Kuntavaaleihin on alle vuosi. Ehdokashankinta on jo meneillään. Kuntien talouden kuntoon laittaminen on iso urakka, mutta välttämätön. Vaatii rohkeutta kääntää kuntalaivojen suunta. Vastuunkantajille on tilausta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]