Kaikki poliittiset päätökset näyttävät nykyään johtavan koulutettujen palkansaajien piiskaamiseen. Päättäjien viesti nuorisollemme tuntuu olevan, että opiskelemalla häviät.
Hallituksen kehysriihen päätöksistä konkreettisimmat käyvät koulutettujen palkansaajien kukkarolla. Lista on hurja: ansiotuloveron kiristäminen, solidaarisuusveron laajentaminen, ylimpien työttömyyskorvausten alentaminen, työmatkavähennysoikeuden kiristäminen, asuntolainojen korkovähennyksen heikennys, korkeimpien päivähoitomaksujen korotus, lapsilisien leikkaus.
Nyt kansantalouden fokus on kääntynyt työura- ja työeläkeneuvotteluihin. Ja mitä taas kuulemme julkisessa keskustelussa: koulutetut työntekijät eivät tee raskasta työtä, heillä pitää olla muita korkeampi eläköitymisikä ja suuremmat karttumat tulee poistaa.
Eli taas häviät, jos erehdyt hankkimaan itsellesi korkeaa koulutusta vaativan ammatin.
Tämä viesti lyö täysin korville sitä tosiasiaa, että työelämä muuttuu kovaa vauhtia yhä enemmän koulutusta vaativaksi. Vuonna 2000 meillä oli työmarkkinoilla 400 000 korkeakoulutettua, nyt heitä on 740 000. Eläkejärjestelmää uudistetaan tulevien vuosikymmenten yhteiskuntaa ja työntekijöitä varten.
Voiko eläkejärjestelmä siis johtaa siihen, että opiskelemalla häviät?
Ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valmistutaan myöhemmin kuin ammatillisesta koulutuksesta. Korkeakoulutetuilla täytyy olla työuransa aikana mahdollisuus kuroa eläkkeenä umpeen aikaa, jonka he ovat käyttäneet osaamiseensa ja samalla työnantajien sekä yhteiskunnan hyväksi. Tämän vuoksi myös uudessa eläkejärjestelmässä on oltava jossakin vaiheessa nykyisenkaltainen, korkeampi karttuma.
Työura- ja eläkeneuvottelut ovat päässeet hyvin vauhtiin. Valmista pitäisi olla syksyyn mennessä, mieluiten vähän etuajassa. Tähän työmarkkinajärjestöt ovat vahvasti sitoutuneet.
Kaikki neuvotteluosapuolet ymmärtävät, että eläkeratkaisu on kokonaisuus ja kompromissi. Lopputuloksen on oltava kaikille yhtä reilu, se ei voi sorsia yhtä ammattiryhmää. Opiskelu on nähtävä yhtä arvokkaana kuin työnteko ja duunari yhtä arvokkaana kuin korkeasti koulutettu työntekijä.
Eläkeuudistuksessa on ennen kaikkea kysymys työurien pidentämisestä. Teknisten ratkaisujen lisäksi tarvitsemme myös työelämämuutoksia. Akava on nostanut esille kaksi aihealuetta: työaikakysymykset ja puuttuminen työkyvyttömyyden syihin.
Tarvitsemme enemmän joustoja, yksilöille laajempia oikeuksia työaikojen sijoitteluun sekä työaikapankit. Yrittäjät ovat vaatineet, että töitä tehdään silloin, kun on tilauksia. Tämä onnistuu työaikapankeilla.
Lisäksi tarvitaan ehdottomasti panostuksia kuntoutukseen ja ennaltaehkäiseviin toimiin, etenkin mielenterveysperusteisiin ongelmiin liittyen.
Muita isoja asioita neuvottelupöydässä ovat eläkemaksut, karttumat, eläkeikä, joustavat eläkejärjestelmät sekä ns. työttömyyseläkeputki. Avainsanana on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus.
Mikä on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden paras tae? Koulutus. Siksi viestimme ei voi olla, että opiskelemalla häviät.
Sture Fjäder on Akavan puheenjohtaja.