[vc_row][vc_column][vc_column_text]Milloin kukaan viimeksi näki meidän [USA:n] hakkaavan jonkun, sanotaan vaikka Kiinan, kauppasopimuksessa? He murhaavat meidät. Minä hakkaan Kiinan koko ajan. Koko ajan! Näin lausui Donald Trump jo presidentinvaalikampanjansa aloituksessa 2015. Värikäs tyyli on jatkunut puheista tekoihin.
Tosiasiassa USA on maailmantalouden menestyjiä. Amerikkalaiset yritykset hallitsevat monia toimialoja. Kansantalous voi tukevasti. Trump ei anna tämän häiritä, vaan kertoo tarinaa huonosti johdetusta USA:sta, joka on pitkään hävinnyt muille maille.
Trumpin kauppapoliittinen agenda pyörii kansallismielisen ja protektionistisen Amerikka ensin -ajattelun ympärillä. USA:n tulee ajaa omia etujaan maailmalla, kahdenvälisten suhteiden kautta. Sääntöpohjaiset kansainvälisen yhteistyön areenat, kuten Maailman kauppajärjestö WTO, eivät nauti Trumpin arvostusta.
Keskinäisen kaupan hyödyllisyys on kansantaloustieteen näkökulmasta selvää. Kauppa kannattaa, koska kaikilla mailla on joitain suhteellisia etuja verrattuna muihin. Maat voivat erikoistua ja siten vaurastua vaihdannalla. Vapaakaupan myötä meillä on hurjasti enemmän tuotteita valittavana, halvemmalla.
USA, maailmantalouden ykkönen, on pitkään tuonut paljon enemmän kuin vienyt. Trump itse on vuosia ollut tämän kauppataseen alijäämän kriitikko, jo ennen presidentiksi valintaansa. Jatkuva rajusti alijäämäinen kauppatase ei olekaan terve ilmiö.
Alijäämän korjausyritykset kaupan rajoitteilla ovat kuitenkin kuin varpaassa olevan haavan hoitamista amputoimalla nilkasta alaspäin. Hoidon jäljet ovat haitallisempia kuin alkuperäinen ongelma.
Trumpin uhittelu kohdistuu kaikkiin kauppakumppaneihin. Esimerkiksi USA:n teräs- ja alumiinitullit sekä tullit aurinkopaneeleille ja pesukoneille koskettavat lähes kaikkia maita.
Päävastus kauppataistossa on kuitenkin selvästi Kiina, joka on maailman viennin keisari. Sen rooli maailmankaupassa on paisunut 1970-luvulta lähtien. Kun Kiina liittyi WTO:n jäseneksi 2001, viennin kasvu on vain nopeutunut. Idän mahti vastaa nykyään 14 prosentista maailman viennistä.
Maailman tehtaana toimiminen on ollut Kiinalle toimiva strategia. Se on noussut maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi. Kiinan arvioidaan ohittavan USA:n 2020-luvulla. Ostovoimakorjattuna Kiinan bruttokansantuote on jo maailman suurin.
Trump ryhtyi kurittamaan Kiinaa alkuvuonna 2018, kun USA asetti erityistulleja kiinalaisille tuotteille. Sen jälkeen tulleja on lisäilty puolin ja toisin, kun Kiina on vastannut USA:n toimiin samalla mitalla. Maat ovat ehtineet asettaa satojen miljardien edestä tulleja ja vastatulleja. Tuhannet tuotteet soijapavuista raakaöljyyn ja lääketieteellisiin instrumentteihin ovat tullilistalla.
Sota tuntuu. Kiinan vienti Yhdysvaltoihin on laskenut kahdeksan prosenttia, mutta USA:n vienti Kiinaan lähes 30 prosenttia.
Kärsijöinä ovat sekä kiinalaiset että yhdysvaltalaiset yritykset, mutta myös kuluttajat. Tullit toimivat kuin ylimääräinen vero. Trumpin toimet ovat herättäneet Yhdysvalloissakin voimakasta kritiikkiä elinkeinoelämältä. Luottoluokittaja Moody’s analyysin mukaan jo nyt noin 300 000 yhdysvaltalaista työpaikkaa on kadonnut tai jäänyt syntymättä kauppasodan seurauksena.
Kiina on alakynnessä, koska se on paljon vientivetoisempi talous kuin Yhdysvallat. Esimerkiksi New York Times arvioi, että kauppasota uhkaa hidastaa Kiinan talouskasvua 0,6–1,5 prosenttia. Aasian nousukas on kuitenkin kaukana kanveesista. Sen ulkomaankauppa on edelleen vedossa ja vaihtotase reilusti ylijäämäinen.
Osapuolten on vaikea vetäytyä kiistasta menettämättä kasvojaan. Kauppasota ei näytä lientymisen merkkejä. Neuvottelujen on määrä jatkua taas lokakuussa.
Laajeneva kauppasota leikkaisi maailmantalouden kasvua usealla prosenttiyksiköllä, mutta kasvu on hidastumassa jo nykyistenkin tullien vaikutuksesta. Maailmankaupan alamäki on jo yhtä jyrkkää kuin finanssikriisin aikoihin.
Kauppasota vaikuttaa myös epäsuorasti, kun yritykset vähentävät investointejaan. Epävarmuus painaa osakemarkkinoita.
Miksi Trump on ryhtynyt kauppasotaan, jonka taloustiede, osakemarkkinat, kuluttajat ja esimerkiksi elinkeinoelämä toteavat hölmöksi? Kauppasodassa ei liene kyse USA:n edusta kokonaisuutena, vaan ennen kaikkea julkisuuspoliittisesta symboliikasta.
Trump tahtoo osoittaa, että hän on pitkästä aikaa poliitikko, joka puolustaa kannattajiaan, ronskeinkin ottein. Vaikka globalisaatiossa yleisellä tasolla kaikki voittaisivat, se ei tarkoita, että joka ainoa yritys tai yksilö voittaa. Vuosikymmenten kuluessa teollisuustuotantoa ja -työpaikkoja on siirtynyt Yhdysvalloista kehitysmaihin. Taantuneet alueet ovat Trumpin kannatuksen sydänmaita.
Ajattelutapa saattaa olla, että ei haittaa, vaikka USA häviää, kunhan Kiina häviää enemmän – ja Trump näyttää omien kannattajiensa silmissä vahvalta. Ei haittaa, vaikka koko muun maailman silmissä näyttäisi hullulta, jos viesti menee perille sille joukolle äänestäjiä, jotka ratkaisevat USA:n presidentinvaalit.
Trumpilla on myös aito pitkäaikainen uskomus siitä, että Yhdysvaltojen ja Kiinan kaupan epätasapaino heijastaa Kiinan epäreiluja käytäntöjä. Taustalta löytyy aito ongelma. Länsimaat ovat jo pitkään olleet häviäjiä hiljaisessa taistelussa, jossa lännessä kehitettyä teknologiaa siirtyy Kiinaan.
Kiinan häikäilemättömänä ja systemaattisena toimintatapana on teknologioiden kaappaaminen länsiyrityksiltä – joko laillisin painostuskeinoin tai laittomasti. Tämän on USA:n lisäksi todennut muun muassa EU-komissio. Kiinan harppaus teknologian kärkimaaksi monilla aloilla on perustunut suruttomaan kaappaukseen tai suoranaiseen varastamiseen.
Monilla aloilla vallitsee esimerkiksi pakko perustaa Kiinaan yhteisyritys, jossa merkittävä osa omistuksesta on kiinalaisella, usein valtio-omisteisella kumppanilla. Kiina on noudattanut niin sanottua IDAR-poliitiikkaa (Introduce, Digest, Absorb, Re-innovate), jossa uuteen teknologiaan tutustutaan, sen jälkeen se omaksutaan ja lopulta sitä itse jatkokehitetään. Kun oma teknologia on saavuttanut tietyn tason, on alkanut ulkomaisten toimijoiden rajoittaminen.
Trumpin kauppasota voidaan nähdä karkeana keinona painostaa Kiinaa reilumpiin pelisääntöihin. Kiinan mielestä sodan taustalla on vain tarkoitus hidastaa sen talouden kasvua. Nähtäväksi jää, onnistuuko USA muuttamaan idän mahdin toimintamallia haalia arvokasta teknologiaa.
Suomi kuuluu kauppasodan sijaiskärsijöihin. Olemme pieni, vientivetoinen talous. USA ja Kiina ovat elintärkeitä kauppakumppaneita Suomelle. Lisäksi kauppasota häiritsee yritysten kansainvälisiä tuotantoketjuja. Vaikutukset välittyvät Suomeen epäsuorasti myös muiden maiden talouskasvun hiipumisen kautta. Jotkut yksittäiset yritykset voivat löytää uusia markkinarakoja, mutta kokonaisuutena kauppasota on Suomelle haitaksi.
Politiikka eri maailman kolkissa vaikuttaa Suomeen, ja USA:n ja Kiinan kauppasota on maailmantalouden poliittisista riskeistä suurin.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1569567369568{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”261146″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom” css_animation=”fadeInUpBig”][/vc_column][/vc_row]