Maailman mitassa ainutkertaisesta Suomen nuortaistolaisten tai uusleninistien ajasta 1970-luvulla on ilmestynyt mukana olleen Riikka Tannerin puheenvuoroteos Leninin ilmestyskirja (Media Hameentie).
Riikka Tannerin hahmottelussa taistolaisaikakausi syttyi runoilija Arvo Turtiaisen (1904-80) suomennettua Vladimir Majakovskin (1893-1930) vuoden 1925 Vladimir Iljitsh Lenin -sankarirunoelman. Suomennos oli tilaustyö Leninin (1870-1924) syntymän satavuotisjuhlallisuuksille huhtikuussa 1970.
– 2000-luvulla luettuna Turtiaisen Majakovski kuulostaa kliseiseltä, ylijuhlalliselta ja korulausein tulkitulta lähes kammottavalta bolsevikkien ylistykseltä. Turtiaisen suomennos toimi kuin ruutitynnyri, Riikka Tanner kirjoittaa.
Henrik Otto Donner (1939-2013) sävelsi suomennoksesta juhliin ”historiallisen kumouksen jylhän draaman, luokkataistelun: aseita, ammuksia, joukkojen liikettä ja tositoimia, luokka luokkaa vastaan”. Kalle Holmberg esitti. ”Se oli tarkasti rajattu kanonisoitu bolsevikkikertomus”. Agit Prop -kvartetti syntyi.
– Lenin-juhlijat vastaanottivat yhteiskunnallisesti ja psykologisesti käänteentekevän sanoman. …Nuoruus ja kaiken repiminen, ne vetävät toisiaan puoleensa magneettisesti.
– Kertarysäyksellä ja Leninin opastuksella, radikaali kumousvauhti alkoi kiinnostaa nuoria ja myös jo ammateissaan toimivia taiteilijoita ja tutkijoita. Olemme siis kohta kaikkivaltiaita?
Luokan aivot,
luokan asia,
luokan voima,
luokan kunnia,
sitä kaikkea
on puolue.
– ”Puolue” Majakovskin/Turtiaisen Lenin-runoelmasta. Agit-Prop 1972
Yleistyneeseen läntiseen nuorisokulttuuriin sopivat Riikka Tannerin mukaan hyvin kommunistien popsaundit ja kumoukseen kehottavat sanat. Tannerin mukaan Eero Ojanen (s. 1943) ja Henrik Otto Donner sävelsivät ”mieliin tarttuvaa, iskevää suomalais-amerikkalaista pop-musiikkia, jazzin sävyjä ja loistavien muusikoiden soittoa unohtamatta. Samalla myytti Suuresta Lokakuusta 1917 sementoitiin edistyksen tärkeäksi mielikuvaksi”.
– Laulut palvelivat agitaationa: (Bertolt) Brechtiltä dialektiikka ja historiallinen materialismi, Majakovskilta marxilaisuuden lyhyt oppimäärä, ja historiaopinnot ja lahtariviha Matti Rossilta, jolta omaksuttiin myös stalinilainen käsitys sota-Suomesta, joka hyökkäsi natsimielisenä Neuvostoliiton kimppuun, ja oli mukana tappajahurttana Leningradin piirityksessä näännyttäen sotatoimillaan satojatuhansia kaupunkilaisia nälkään, Riikka Tanner toteaa.
1960-luvun kulttuuriradikaalit muodostivat Tannerin mukaan 1970-luvun kulttuurikommunistien ydinjoukon. Heille puolueosasto Agit-Prop ry järjesti syksyllä 1971 ja keväällä 1972 Ryhmäteatterin tiloissa näytösten jälkeen kello 21:30 SKP:n vähemmistön käännytyskokoukset, joissa oli molemmissa yli 100 osanottajaa.
Puhujien joukossa olivat Taisto Sinisalo, Urho Jokinen ja Markus Kainulainen. Kulttuurityöntekijöiden liitto sai alkunsa.
Riikka Tanner korostaa Eero Ojasen toteamaa kaikkivoipaisuuden kokemusta. Tähtäimessä oli syvä usko siihen.
– Olla epäsuosittu vähän niin kuin Neuvostoliitto – siinä kapinan kipinä! Olla suosittu työväenluokan rinnalla konkreettisesti tukemassa lakkolaisia – se tuntui hyvältä.
– 1970-luvun suomalaiset leninistit ammensivat uskonsa toimeliaisuuden autuaaksi tekevästä voimasta, vallan valtaamisen hurmasta ja ehdottomasta halusta korjata vääryydet, Tanner kirjoittaa.