Naton pääsihteeri Mark Rutte arvioi kesäkuussa 2025, että Venäjä voisi olla valmis käyttämään sotilaallista voimaa Natoa vastaan viiden vuoden kuluessa.
Arvio edusti nimekkäiden turvallisuuspolitiikan tutkijoiden Florence Gaubin ja Andrew Monaghanin mukaan kasvavaa konsensusta siitä, että sota Venäjää vastaan on todennäköisesti edessä. Samansuuntaiseen ennusteeseen sodan puhkeamisesta vuoteen 2030 mennessä on heidän mukaansa päädytty ainakin 35 läntisessä analyysissa. Useimmiten Venäjän hyökkäyksen on arvioitu kohdistuvan Baltiaan.
Tällaiset yritykset hahmottaa tulevaisuutta ovat heidän mielestään luonnollisia, sillä ihmismieli pyrkii alituisesti tarkastelemaan ympäröivää maailmaa, ennakoimaan ja arvioimaan todennäköisyyksiä.
– Kun kyse on kaikkein eksistentiaalisimmasta inhimillisestä kokemuksesta – sodasta – se on sitäkin luonnollisempaa, he toteavat Engelsberg Ideas -verkkojulkaisun artikkelissa.
Mikään muu instituutio ei heidän mukaansa pohdi mahdollista tulevaa konfliktia niin paljon kuin asevoimat: ne laativat sotasuunnitelmia, tarkastelevat käytettävissään olevien resurssien jakamista ja mukauttavat koulutusta.
– Ja kun vastustaja, kuten Venäjä, leikittelee avoimesti sodan mahdollisuudella, päätöksentekijät haluavat ymmärtää uhan luonteen tekemällä siitä mahdollisimman konkreettisen voidakseen toimia mahdollisimman konkreettisesti, he sanovat.
Ongelmana on kuitenkin Gaubin ja Monaghanin mukaan se, että sotia koskevat ennusteet osuvat useimmiten harhaan. Tämä koskee niin seuraavien sotien ajoitusta kuin niiden luonnetta, laajuutta ja kestoa. Tämä johtuu heidän mielestään muun muassa taipumuksesta yliarvioida kehittyvän teknologian vaikutusta, aliarvioida inhimillisiä tekijöitä, sekä vaikeudesta tulkita vastustajan aikomuksia ja strategiaa.
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana länsi on ollut heidän mukaansa kyvytön ennakoimaan esimerkiksi Venäjän Krim-operaatiota vuonna 2014, sen interventiota Syyriaan ja venäläisen yhteiskunnan edellytyksiä sopeutua lännen asettamiin pakotteisiin.
Jos nyt oletetaan, että Venäjän seuraava hyökkäys kohdistuisi juuri Baltiaan, on uhassa, että kaikki muut mahdolliset skenaariot jäävät liian vähälle huomiolle, he varoittavat. Tämä saattaisi pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa mikään ei lopulta ollut valmiina sotaan, jota kaikki sinänsä odottivat.
Gaub ja Monaghan muistuttavat Venäjän sotilasdoktriinin määrittelevän sodan Natoa vastaan koko Euroopan alueelle ulottuvaksi alueelliseksi tai jopa globaaliksi sodaksi – ei suinkaan rajatuksi, alueelliseksi konfliktiksi. Sellaisessa sodassa Kreml myös tavoittelisi merkittäviä, nykytilaa radikaalistikin myllertäviä poliittis-sotilaallisia päämääriä.
Jos Venäjän alkuperäinen hyökkäys kohdistuisikin Baltiaan, sen tavoitteet tuskin rajoittuisivat yksinomaan Itämeren alueelle, he painottavat.
Tohtori Florence Gaub on Naton puolustuskorkeakoulun tutkimusosaston johtaja. Tohtori Andrew Monaghan työskentelee tutkijana Britannian perinteikkäässä Royal United Services Institute -ajatushautomossa (RUSI) ja on julkaissut tietokirjan Blitzkrieg and the Russian Art of War (2025).
