Intia on monella tavalla erityinen maa. Se on väkiluvultaan maailman suurin, talouden pian neljänneksi suurin. Samalla intialaisia vaivaa siirtomaa-ajoista jäänyt ajattelutapa, jonka mukaan valtio ja julkinen valta ovat vastaus kaikkeen. Monet näkevät valtion vanhempien roolissa. Asiasta raportoi The Economist.
Intiassa on syvälle juurtunut uskomus sekä johtajien, että kansalaisten keskuudessa, että valtio on yhteiskunnan keskipiste ja sen on hallittava kaikkea. Hindin kielessä tätä valtion roolia kutsutaan nimellä maibaap sarkar, “äiti-isä hallitus”. Maibaap sarkar hoivaa ja suojelee, mutta sen on myös kuritettava ja rangaistava.
Tämä ajatustapa on jatkumoa siirtomaahallinnon ajoista, jolloin Britannia hallitsi Intiaa. Kun Intian tasavalta perustettiin 78 vuotta, noin kolmasosa maan perustuslaista kopioitiin suoraan vuoden 1935 laista, jossa Britannia määritteli, miten siirtomaata tulisi hallita. Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru kuvaili sitä “orjuuden peruskirjaksi”. Tässä hallintomallissa valtio kohoaa kansan yläpuolelle, siitä tulee kaikkivoipainen.
Yksi esimerkki valtiokeskeisestä ajattelusta löytyy viestipalvelu X:stä. Siellä The Economistin mukaan tavalliset intialaiset pyytävät maan sisäministeriötä puuttumaan mitä vähäisimpiin rikkeisiin. He vaativat valtion puuttumista tilanteeseen: kieltoja, tutkintoja tai rangaistuksia rikkojia vastaan.
The Economist argumentoi, että intialaiset tulevat näkemään siirtomaa-ajan rippeitä niin kauan kuin maata hallitaan tuon aikakauden periaatteiden mukaisesti eli niin kauan kuin valtion annetaan hallita kaikkea.
