Kuuban väestö on kriisissä, ja Yhdysvaltojen yli 68 vuotta voimassa ollut taloussaarros pahentaa tilannetta. Arviolta yksi neljästä kuubalaisesta on muuttanut maasta viimeisen neljän vuoden aikana, ja väestö on todennäköisesti jo alle kahdeksan miljoonan. Tämä tarkoittaa keskimäärin noin 820 000 ihmisen vähenemistä vuodessa, kertoo The Guardian.
Suurin osa muuttajista on 15–59-vuotiaita, ja enemmistö on naisia. Nuorten aikuisten poismuutto syventää väestön ikääntymistä: joka neljäs kuubalainen on yli 60-vuotias. Tämä vaikeuttaa vanhustenhoitoa ja sosiaalisten palveluiden ylläpitoa, sillä noin 80 prosenttia perheiden hoivatyöstä tehdään naisväestön voimin.
Talouskriisi on Kuuban historian vakavin. Vuonna 2020 bruttokansantuote laski 10,9 prosenttia koronapandemian ja kansainvälisen turismin pysähdyksen vuoksi. Vuosina 2021–2022 nähtiin vain vähäistä elpymistä, mutta vuosina 2023–2024 maa ajautui uudelleen taantumaan. YK:n Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomissio ennustaa 1,5 prosentin laskua vuodelle 2025, mikä asettaa Kuuban Haitin rinnalle ainoana Latinalaisen Amerikan ja Karibian taantumassa olevana maana.
Kuuban talous on monilla sektoreilla voimakkaassa laskussa: sokeriteollisuus (-68 %), kalastus (-53 %) ja maatalous (-52 %). Myös teollisuus, julkiset palvelut ja hallinto ovat heikentyneet. Turismin tuotot ovat pudonneet 60 prosenttia, mikä heikentää valuuttatilannetta ja vaikeuttaa perustuotteiden hankintaa.
Nuorten poismuutto on väestön vähenemisen keskeisin syy. Monet koulutetut nuoret hakeutuvat ulkomaille parempien taloudellisten mahdollisuuksien ja elämänlaadun toivossa. Osaajien lähtö on aiheuttanut pulaa avainhenkilöistä kouluissa, sairaaloissa ja maaseudulla, mikä heikentää sosiaalisen järjestelmän toimintakykyä.
Yhdysvaltojen pakotteilla on keskeinen rooli kriisissä. Taloussaarros on estänyt Kuubaa saamasta kansainvälisiä lainoja ja investointeja, ja historialliset liittolaiset, kuten Venäjä ja Kiina, eivät ole voineet tarjota rajoittamatonta tukea julkisen velan ja talousvajeen vuoksi. Pakotteet ovat pahentaneet perustuotteiden, lääkkeiden ja energian saatavuutta ja lisänneet sosiaalista eriarvoisuutta.
Kuuban sisäiset rakenteelliset ongelmat ovat myös merkittäviä. Maa on keskittynyt valtion kontrolloimaan talousmalliin ja turismiin, jättäen maatalouden, ruuantuotannon ja energiahuollon heikolle pohjalle. Julkiset palvelut romahtavat: sähköntuotanto kattaa alle puolet tarpeesta, ja koulutus- ja terveyspalvelut ovat heikentyneet merkittävästi.
Poliittinen sorron ilmapiiri estää sisäisen opposition toimintaa. Hallinto vangitsee välittömästi kaikki, jotka yrittävät organisoida muutosta. Moni ulkomailla asuva kuubalainen toivoo muutosta kotimaassaan, mutta sisäiset olosuhteet estävät aktiivisen vastarinnan.
Kuuban kriisi on siis seurausta sekä pitkäkestoisesta Yhdysvaltojen taloussaarrosta että maan sisäisistä rakenteellisista ongelmista. Talouskriisi, väestön ikääntyminen, nuorten poismuutto ja julkisten palveluiden romahdus muodostavat kokonaisuuden, jonka asiantuntijat kutsuvat “polykriisiksi”. Vaikka kriisi on syvä ja monitasoinen, hallinto ja sosiaalisen kontrollin järjestelmät estävät nopean poliittisen muutoksen.
