Vielä viimeviikkoisen Davosin huipputapaamisen alkaessa kysymys Grönlannin asemasta vaikutti Naton olemassaoloa uhkaavalta kriisiltä, mutta ainakin tällä hetkellä se näyttäytyy arkipäiväisempänä, neuvotteluteitse ratkaistavana haasteena.
– Lopputulos riippuu niitä turvallisuusvaatimuksia koskevasta yhteisymmärryksestä, joita Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset Grönlannille ja yleisemmin arktiselle alueelle asettavat, sekä poliittisista ja oikeudellisista näkökohdista, Yhdysvaltain kansallisena turvallisuusneuvonantajana 2005–2009 toiminut Stephen Hadley ja entinen apulaispuolustusministeri (1996–2001) Franklin Kramer toteavat Atlantic Councilin julkaisemassa analyysissa.
Naton arktisen alueen turvallisuusvaatimukset liittyvät heidän mukaansa ensisijaisesti Venäjän aiheuttamaan uhkaan. Tämä todetaan myös Yhdysvaltain puolustusministeriön vuonna 2024 julkaisemassa arktisessa strategiassa, ja koskee Pohjois-Amerikan lisäksi Norjaa, Suomea, Britanniaa, Islantia ja Tanskaa sekä sille kuuluvaa Grönlantia.
Uhkaan vastaaminen edellyttää Hadleyn ja Kramerin mukaan lisää lentokenttiä, laivastotukikohtia, integroitua ilma- ja ohjuspuolustusta, drooneja sekä uutta valvontakapasiteettia laajalle alueelle. Kanada ja Eurooppa voisivat hänen mukaansa osaltaan tarjota täydentäviä suorituskykyjä muun muassa Venäjän laivaston – erityisesti sukellusveneiden – pitämiseksi poissa Pohjois-Atlantilta.
Naton mahdollinen Arctic Sentry -operaatio lisäisi huomattavasti Yhdysvaltojen läsnäoloa Grönlannissa – ehkä jopa mittavammaksi kuin kylmän sodan aikana, jolloin saarella oli 10 000 amerikkalaissotilasta, 13 tukikohtaa ja useita pienempiä laitoksia, he toteavat. Tämän saavuttamiseksi Yhdysvaltojen, Tanskan ja Grönlannin on päästävä sopimukseen tarvittavista puitteista.
On heidän mukaansa mahdollista, että Yhdysvaltojen ja Tanskan nykyinen sopimus vuodelta 1951 voisi tarjota sen kehikon, johon presidentti Donald Trump viittasi Naton pääsihteerin Mark Rutten tavattuaan.
Muita esillä olleita vaihtoehtoja ovat assosiaatiosopimus, jonka nojalla Yhdysvallat huolehtisi Grönlannin turvallisuudesta ja puolustuksesta, tai samankaltainen malli, jolla Britannia on saanut käyttöönsä tukikohtia Kyprokselta.
Toimivimman ratkaisun saattaisi kuitenkin Hadleyn ja Kramerin mielestä tarjota sopimus jaetusta suvereniteetista, jossa Yhdysvaltojen, Tanskan, Grönlannin ja Naton turvallisuusintressit kohtaisivat optimaalisella tavalla.
– Keskittyminen jaettuun vastuuseen jaetun suvereniteetin kautta antaisi osapuolille yhteisiä etuja ristiriitaisten intressien asemesta – ja johtaisi kaikkien turvallisuuden parantumiseen, he tiivistävät.
