Suomalainen media sivuuttaa miestutkimuksen, kirjoittaa mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen Suomen Kuvalehdessä.
– Ei ole helppoa olla suomalainen miestutkija. Siinä missä Toronton yliopiston psykologian professorin Jordan B. Petersonin vierailu Helsingissä sai runsaasti julkisuutta, kotimaisten miestutkijoiden tekemiset eivät uutismedioita juurikaan kiinnosta.
Hänen mukaansa median uutisointi on yksipuolista: miestutkimus jää tarinoiden ja näkemysten alle.
– Mitä tulee sukupuolta koskevaan tutkimukseen, mediassa toimii vain kolme tarinaa: ”naisia ja miehiä erottaa x”, ”miehet on unohdettu” ja ”feministit kieltävät”, Koivunen kirjoittaa.
– Kun Helsingin Sanomat kertoo lastenpsykiatri Jari Sinkkosen suulla, että ”valkoista heteromiestä hutkitaan nyt kuin viimeistä päivää”, odottaisi, että joku kysyisi miestutkijoilta, onko näkemykselle katetta. Kun sukupuolesta on kysymys, vahva näkemys kuitenkin ohittaa tiedon.
Koivunen muistuttaa, että miestutkimusta tehdään Suomessa paljon. Myös esimerkiksi suomalaiset yhteiskuntatutkimuksen klassikot käsittelevät nimenomaan mieskokemusta.
– Tutkijat, tasa-arvotoimijat ja kansalaisjärjestöt voisivat kertoa erilaisista poikien ja miesten elämään kohdistetuista kehittämishankkeista ja niiden historiasta, mutta se sopisi huonosti tarinaan siitä, mitä kaikkea ”feministit kieltävät”.
Koivusen mielestä ”sukupuoli on edelleen mediassa etupäässä nollasummapeliä”.
– Meitä feministejä se kutsuu ikuiseen sukupuolisotaan. Suomessa 1980-luvulta lähtien tehdyn miestutkimuksen sivuuttaessaan media toistaa manosfääriksi kutsutun miesoikeusaktivismin ajattelutapaa: mies on mies, eikä mikään sukupuoli.