Kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä (kok.) ottaa blogissaan kantaa Venezuelan tilanteeseen.
– Vaalit varastanut diktaattori ei ansaitse kruunuaan, eikä tarkoitus tietenkään pyhitä keinoja, Aalto-Setälä sanoo.
– Mutta miten suhtautua Euroopan tärkeimmän liittolaisen oman käden oikeuteen? Yllätys tämä ei ollut. Presidentti [Donald] Trump ja ulkoministeri [Marco] Rubio uhkailivat Venezuelan presidentti [Nicolas] Maduroa vuosia ennen nyt toteutettua presidenttiparin kaappausta, jossa The New York Timesin mukaan kuoli yli 40 ihmistä.
Aalto-Setälän mukaan valtaosa maista näyttää suhtautuvan Yhdysvaltain Venezuelan sotatoimeen neutraalisti tai kriittisesti, nopeimmat tuomiot antoivat Kiina ja Venäjä.
– Kummallekin moinen kylmän sodan aikainen metodi sopii kyllä kun kyse on omista intresseistä, mutta tuomitsevat sen muilta. Iskullaan Yhdysvallat noudattaa nyt Venäjän imperiaalista pelikirjaa vaihtaessaan vieraan valtion johdon. Ja vielä paljon tehokkaammin, mihin Venäjä on Ukrainassa kyennyt. Ukrainan ”erikoisoperaatio” on kestänyt kohta saman verran kuin ensimmäinen maailmansota. Tosin jos Irakin ja Afganistanin operaatioita muistaa, kestivät ne vuosikausia. Miksi uskoisimme nyt että Venezuelan kriisi päättyisi Trumpin lehdistötilaisuuteen?
Euroopan päämiehet eivät tuominneet sotilaallista iskua, vaan ovat vedonneet kansainväliseen oikeuteen ja muistuttaneet minkälaisen diktaattorin Yhdysvallat syrjäytti. Aalto-Setälän mukaan tämä on ymmärrettävää diplomatiaa kahdesta syystä.
– Ensinnäkin Euroopalla ei ole omaa, yhteistä ulkopolitiikkaa eikä siten myöskään ulkoministeriä. Mandaattia ottaa kantaa tai ajaa vaikka Venäjä voimalla Ukrainasta ulos ei ole. Eurooppalaisista valtioista moni on oivaltanut, että ajat ovat muuttuneet, mutta eivät kaikki. Euroopan talous ja turvallisuus on uhattuna, koska sääntöperäisestä maailmanjärjestyksestä puhuvat enää ne, jotka muuten jäävät isojen jalkoihin.
– Sen sijaan Tanskan ja Grönlannin puolustaminen tulee olemaan voimakkaampaa, sillä myös sen suvereniteettia Trump toistuvasti uhkaa, kansanedustaja kommentoi.
Hän tekee asiasta kolme johtopäätöstä.
– 1. Eurooppa ei voi katsoa vierestä, mitä sen ympärillä tapahtuu tai se hajoaa osiin. Uusiin Kalmarin unioneihin, halukkaisiin tai ainakin rohkeampiin liittokuntiin. EU:n yksimielisyydestä on luovuttava tai sitten suurvaltojen vasallit saavat kokonaan mennä.
– Eurooppa yhdessä olisi merkittävä taloudellinen toimija, ajatellaanpa vaikka kauppaa tai esimerkiksi vakavasti velkaantunutta, mutta sotilaallisesti ylivoimaista Yhdysvaltoja, jonka valtionvelka on tammikuun 2026 alussa ylittänyt jo 38,5 biljoonaa dollaria. Valtionvelan vuotuiset korkomenot ovat nousseet noin tuhanteen miljardiin (yhteen biljoonaan) dollariin. Toisin kuin Suomen velkasuhteesta, tästä ei puhuta mitään. Joka neljäs dollari on ulkomaista velkaa, velkojien kärjessä Japani, Iso-Britannia ja Kiina, Aalto-Setälä jatkaa.
– 2. Yhdysvalloille voi käydä kuten ottomaaneille. 600 vuoden kukoistuksen jälkeen väärät kumppanit, vanhaan takertuminen ja hoitamaton velka tuhosi koko imperiumin. Yhdysvallat on myös vaarassa hävitä tekoälyssä ja vihreässä teknologiassa Kiinalle, jollei ole jo hävinnyt.
– 3. Trumpin hallinnolle ei näytä voivan mitään. Omia etujaan ajava suurvalta ei ole enää luotettava kumppani, jos sen omat intressit ovat vaarassa. Trumpin hallinto ei kuuntele oikeusvaltioluentoja vaan etsii hänelle parhaimpia diilejä, sillä superlatiivijulkisuus on toinen Trumpin päämotivaattoreista.
– Toinen päämäärä saattaa onneksi hillitä ensimmäistä. Trump haluaa Nobelin rauhanpalkinnon, Aalto-Setälä huomauttaa.
