[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”viinijoet-ebro” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_tta_accordion style=”flat” shape=”square” active_section=”11″ collapsible_all=”true”][vc_tta_section title=”Lue tästä sarjan johdanto” tab_id=”1556866993085-77756dea-6223″][vc_column_text]Tässä kätevä vinkki aurinkoa etsivälle turistille. Oli maa mikä tahansa, sen viinintuotantoalueet ovat sen aurinkoisempia paikkoja. Miksikö? Koska viiniköynnös seuraa aurinkoa. Se pärjää parhaiten siellä missä aurinkoa on eniten. Espanjan kuumimmat osat voivat olla poikkeus, joskin infernaalisen kuuma Extremadura tuottaa maineikasta Toro-viiniä.
Toinen vähemmän ilmiselvä totuus viinin ja turismin pyhästä yhtenäisyydestä on se, että viinintuotantoalueet ovat lähes poikkeuksetta silmää hiveleviä. Tähän on parinkin syytä. Maalaismaisemat ovat kauniita noin yleensäkin, mutta viini viihtyy parhaiten rinteillä ja ne puolestaan ehostavat maisemia. Tasaisellakin maalla viiniköynnökset muodostavat kauniita rivistöjä, joissa silmä lepää.
Kun kaksi edellä mainittua ominaisuutta – aurinko ja mäet – yhdistetään, saadaan kaikkein kauneimmat ja useasti parhaita viinejä tuottavat paikat, nimittäin jokilaaksot. Euroopan hienoimmat viinit ovat lähes poikkeuksetta jokilaaksoissa kasvaneita. Kuuluisia jokilaaksoja on tusinoittain: Douro, Mosel, Rein, Loire, Rhône ja Ebro, muutamia mainitaksemme.
Miksi sitten viini viihtyy niin hyvin jokien laaksoissa. Syitä on useita, mutta helppo vedensaanti ei ole niistä keskeisin. Jokien vesillä on kyllä tärkeä tehtävä ennen kaikkea ilman lämpötilan sääntelyssä. Viileässä ilmastossa veden tehtävä on varata lämpöä kesällä, kun ilta viilenee. Näin se pidentää ja tasoittaa kasvukautta. Vastaavasti todella kuumilla alueilla virtaava vesi jäähdyttää päivällä ilmaa ja jälleen kerran tasoittaa kasvukautta.
Laakso tarvitsee rinteet, joilla on ainakin kolme keskeistä vaikutusta viiniköynnöksen menestymiseen. Ensinnäkin rinteet ovat kaltevia ja siten lisäävät niillä kasvavien köynnösten kosketuspintaa aurinkoon. Toiseksi kaltevat rinteet säätelevät köynnösten veden saantia. Ne sääntelevät myös ravinnon saantia, rinteet kun ovat usein kivisiä ja vähämultaisia, varsinkin jos ne ovat jyrkkiä. Viinihän on kuuluisa siitä, että se viihtyy parhaiten köyhässä maassa. Jo muinaiset roomalaiset totesivat ”Bacchus amat colles”, eli viini viihtyy rinteillä.
Tässä sarjassa käymme läpi Euroopan keskeisiä viinijokia ja niiden tuotteita. Viinijoista tekee mielenkiintoisen myös se, että monilla niillä on merkittävä rooli alueensa historiassa.
Aiemmin sarjassa: Euroopan viinijoet: Ahr | Euroopan viinijoet: Douro | Euroopan viinijoet: Loire | Euroopan viinijoet: Mosel | Euroopan viinijoet: Rhone
[/vc_column_text][vc_column_text][/vc_column_text][/vc_tta_section][/vc_tta_accordion][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kartat eivät tee oikeutta Ebrolle. Paperilla se ei näytä kovinkaan kummoiselta, mutta se on yksi Euroopan suurista joista. Itse asiassa yli 900 kilometriä pitkä Ebro (latinaksi Iber) on antanut nimensä koko niemimaalle, joka tunnettiin ennen Iberia-nimellä. Yhtä hyvin se olisi voinut antaa nimensä Espanjan tunnetuimmalle viinialueelle, sillä Ebro on yhtä kuin Rioja. Toki alajuoksulla joki sivuaa Katalonian eteläisintä viinialuetta Terra Altaa, mutta Rioja on kuitenkin se alue, johon joki yhdistetään.
Rioja saa kiittää maailmanmaineestaan viinikirvaa. Kirva levisi Borrdeauxin tarhoihin 1860-luvulla ja epätoivoiset ranskalaistilalliset siirtyivät Espanjaan jalostamaan viinejä. Riojan viinejä sekoitettiin surutta maineikkaampiin Bordeaux-viineihin ja myytin kuluttajille ranskalaisena. Ratkaisu oli tilapäinen, sillä kirva saapui Riojaankin, mutta siihen mennessä ranskalaiset olivat ratkaisevasti edistäneet espanjanlaisten viinitietoutta ja rypäleenkasvatustaitoja.
Kun kirvantorjuntamenetelmät kehittyivät, Rioja jäi pitkäksi aikaa etupäässä espanjalaisten porvareiden laatuviiniksi. Francon diktatuuri piti Espanjan rajat verrattain suljettuina ja tullit korkeina, mutta diktatuurin katoamisen myötä Espanjasta tuli EU:n jäsen ja Rioja nousi pian muun maailman tietoisuuteen, jossa se on sitten pysynytkin.
Jos Ebro on Riojan joki, niin Tempranillo on alueen rypäle. Siitä saadaan rotevia viinejä, joihin usein sekoitetaan hieman Cabernet Sauvignon-rypälettä tuottamaan vivahteikkuutta. Tempranillo sopii hyvin yhteen tammen kanssa, ja Riojassa lähes kaikki punaviinit ovatkin saaneet tynnyrikypsytyksen.
Riojan kuten muunkin Espanjan alkuperäluokituksen saaneet viinit sijoitetaan neljään eri ”laatuluokkaan”. Sin Crianza, Crianza, Reserva ja Gran Reserva. Sana laatuluokka on lainausmerkeissä, koska nämä määritelmät kertovat itse asiassa sen, kuinka kauan viiniä on kypsytetty. Pisimpään kypsyneet Gran Reservat ovat viettäneet vähintään kaksi vuotta tammitynnyrissä ja kolme vuotta varastossa ennen markkinoille tuloa.
Ennen tämä kypsymisaika korreloi aika hyvin viinin laadun kanssa, mutta nykyään monet uudet tuottajat tekevät laatuviinejä jo Crianza-viineistä. Niille, jotka vieroksuvat voimakkaita tanniineja punaviineissään Gran Reservat ovat varmimpia vaihtoehtoja, niissä kun ikä on usein, joskaan ei aina, tuonut pyöreyttä.
Alueella tuotetaan jonkin verran myös nyttemmin muotiin tullutta valkoviiniä muualla vähän tunnetusta Viura-Rypäleestä.
Alkossa on runsaudenpula Riojan punaviineistä. Alkosta ei juuri saa kohtuuhintaisia yli kymmenvuotiaita viinejä. Vielä vuosituhannen alussa sen harvat kohtuuhintaiset yli kymmenvuotiaat viinit olivat lähes poikkeuksetta Espanjasta, mutta laatuviinilöytöjen aika alkaa olla ohi. Maailman makutrendejä intensiivisesti seuraavat Rioja-tuottajat kärsivät nykyään keskihintasarjassa pienoisesta persoonattomuudesta, mitä ei kuitenkaan pidä yhdistää heikkoon laatuun.
Muille kuin viinituristeille Ebro on haasteellinen. Riojan kaupungit Logrono ja Calahorra ovat espanjalaisen mittapuun mukaan aika vaatimattomia. Viinituristeille Rioja sen sijaan tarjoaa lukuisia toinen toistaan näyttävämpiä viinitiloja, joiden yhteydessä on usein laatuluokan ravitsemus- ja yöpymispalveluita. Näistä tunnetiun lienee Frank Gehryn Marquis de Riscal:ille suunnittelema viinihotelli, josta tulee mieleen Bilbaon Guggenheim museo.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1569417341401{margin-top: 20px !important;background-color: #000000 !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”ebro-slider”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row content_placement=”bottom” css=”.vc_custom_1554300569602{margin-top: 20px !important;}”][vc_column width=”1/3″][vc_single_image source=”external_link” external_img_size=”140×140″ alignment=”center” css_animation=”fadeInLeftBig” custom_src=”https://images.alko.fi/images/cs_srgb,f_auto,t_medium/cdn/434807/lan-gran-reserva-2010.jpg”][/vc_column][vc_column width=”1/3″][vc_single_image source=”external_link” external_img_size=”150×150″ alignment=”center” css_animation=”fadeInRightBig” custom_src=”https://images.alko.fi/images/cs_srgb,f_auto,t_medium/cdn/006691/el-coto-crianza-2015.jpg”][/vc_column][vc_column width=”1/3″][vc_single_image source=”external_link” external_img_size=”150×150″ alignment=”center” css_animation=”fadeInRightBig” custom_src=”https://images.alko.fi/images/cs_srgb,f_auto,t_medium/cdn/910544/campillo-blanco-fermentado-en-barrica-2018.jpg”][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1554300838651{margin-top: 20px !important;}”][vc_column width=”1/3″][vc_column_text]
Lan Gran Reserva 2010
Alk. 13,5 % | 24,90 € | 0,75 l
[/vc_column_text][/vc_column][vc_column width=”1/3″][vc_column_text]
El Coto Crianza
Alk 13 % | 12,94 € | 0,75 l
[/vc_column_text][/vc_column][vc_column width=”1/3″][vc_column_text]
Campillo Blanco 2018
Alk 12,5 % | 15,99 € | 0,75 l
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
Lisää Eero Iloniemen viiniartikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”eeroiloniemi”][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]