Annika Hällstenin kirjoittama elämäkertateos Anna-Maja Henriksson. Valta ja oikeudentunto (S&S) julkaistaan tiistaina. Kirja kertoo RKP:n puheenjohtajan, varatuomarin, entisen oikeusministerin ja nykyisen opetusministeri Anna-Maja Henrikssonin elämästä.
Teoksessa on raju väite nimeämättä jäävästä kansanedustajasta.
Ensin todetaan, että ”seksismistä eduskunnassa liikkuu paljon huhuja, eikä Anna-Maja kiistä niitä mutta sanoo, että hänen mielestään tilanne tuntuu parantuneen sekä seksismin että alkoholin käytön suhteen, varsinkin verrattuna hänen ensimmäiseen kansanedustajakauteensa 2007–2011”. Tuolloin Henrikssonin kerrotaan joutuneen todistamaan ”liki käsittämätöntä kohtausta, joka on syöpynyt syvälle mieleen”.
– Se oli hyvin inhottavaa, ja se oli ensimmäinen kerta, kun aloin tosiaan miettiä, miten ihmiset voivat käyttäytyä. Kolme mieskansanedustajaa ja minä menimme samalla taksilla lentokentälle, oli perjantai-iltapäivä, ja olimme kaikki menossa lentäen kotiin viikonlopuksi. Juhannuspyhät lähestyivät. Istuin takapenkillä keskellä, ja vieressäni istunut mies kysyi edessä, kuljettajan vieressä istuvalta mieheltä, oliko tällä juhannusseuraa. ’Ei’, etupenkin mies vastasi, ja aloin ihmetellä, mistä oikein oli kyse, Anna-Maja Henriksson toteaa kirjassa.
– Silloin vieressäni istuva mies sanoi ’Pitäähän sinulla seuraa olla’. Hän otti puhelimensa, poisti siitä SIM-kortin, pani toisen SIM-kortin tilalle ja näytti useita naisten valokuvia. Hän antoi puhelimensa etupenkin miehelle ja sanoi ’Tässä olisi sinulle hyvää juhannusseuraa’. Hänellä oli siis hakemisto naisista, joita hän välitti. Jotkut naisista olivat muista maista ja mies arvosteli joitakin naisista sanomalla ’Tuo on hyvä’.
– En tiennyt mitä sanoa, kaikki tuntui epätodelliselta ja toisella puolellani istuva mies oli myös tyrmistynyt. Etupenkin mies vastasi sitten, että hänellä oli juhannukseksi muita suunnitelmia ja hän pärjäsi hyvin ilman tarjottua seuraa, Henriksson jatkaa teoksessa.
Kirjan mukaan ”naisia välittänyt kansanedustaja harjoitti siis yksityistä paritustoimintaa. Sikäli kuin Anna-Maja tietää, mies ei ollut koskaan jäänyt siitä kiinni”.
Henrikssonin kerrotaan olleen järkyttynyt tapahtuneesta ja istuneen kotiin palattuaan pitkään sohvalla pohtimassa tapahtunutta. Hän kertoi asiasta myös aviomiehelleen.
”Sittemmin hän tapasi miehen useammankin kerran eduskuntatalossa, mutta tämä ei ollut tapauksesta millänsäkään. Ja Anna-Maja mietti, olisiko hänen pitänyt tehdä jotain, esimerkiksi tehdä miehestä ilmoitus, mutta päätyi sille kannalle, ettei hän voinut ruveta poliisiksi”, teoksessa todetaan.
