Hienoa, että Petteri Orpon hallituksen viesti kroonisesti alijäämäisen Suomen kuntoon saattamiseksi alkaa mennä perille nyt myös SDP:n kannattajille. Olisipa Sanna Marinin porukka ollut edellisessä hallituksessa yhtä huolissaan Suomen velkaantumisesta kuten kannattajansa nyt.
Velkaantumishuoli selviää Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tuoreesta syksyn 2025 Arvo- ja asennetutkimuksesta. SDP:n kannattajat ovat aiempaa huolestuneempia valtion velkaantumisesta ja siitä, että Suomen nopea velkaantuminen johtaa tulevaisuudessa suuriin ongelmiin.
No shit Sherlock! Oikea huoli, jonka olisi suonut heräävän viimeistään silloin, kun Sanna Marinin hallituksen rahaa on -politiikka jylläsi, kehykset lensivät roskakoriin ja velkarahaa törsättiin sinne ja tänne.
Evan kyselystä selviää toinenkin positiivinen seikka: SDP:n äänestäjistä aiempaa harvempi pitää veronkiristyksiä toivottavana tapana tehdä lisäsopeutuksia. Vielä viime vuonna heistä ajatteli noin 55 prosenttia, nyt enää 42 prosenttia. SDP:n äänestäjissä on tapahtunut selvä muutos.
Kyselyn mukaan suomalaiset ovat kääntyneet leikkausten kannalle. Tasapainottamisen keinoista menojen leikkaaminen saa enemmän kannatusta kuin veronkiristykset, joiden suosio on vähentynyt vuodentakaisesta. Veronkiristyksiä kannattaa kyselyn vastanneista vain kolmannes. Jopa 64 prosenttia kannattaa julkisen talouden tasapainottamisen jatkamista vielä tällä hallituskaudella.
SDP ja vasemmistoliitto ovat vastustaneet tähän asti lähes kaikkia Orpon hallituksen leikkauksia, veronkevennyksiä ja työmarkkinauudistuksia. Tilalle on esitetty lähinnä uusia menoja sekä yrittäjiä ja työntekijöitä kyykyttäviä veronkiristyksiä. Kansalaisille eivät veronkiristykset enää maistu.
Evan tutkimukseen osallistui runsaat 2000 suomalaista. Vain vasemmistoliiton (62 prosenttia) ja vihreiden (58 prosenttia) kannattajien selkeä enemmistö kannattaa veronkorotuksia sopeutuskeinona, mikä ei tietenkään yllätä. Kannattaa siis olla tarkkana tulevissa eduskuntavaaleissa!
Vasemmisto voisi jo lakata hellimästä uskoaan, että mitä enemmän verotetaan, sitä suurempi on verotuotto valtiolle. Jos niin olisi, Suomi olisi noussut alijäämäsuostaan jo aikaa sitten.
Fakta on se, että julkiset menomme ovat liian suuret tuloihin nähden. Mikään talouskasvu ei yksin ratkaise tätä yhtälöä, varsinkin kun työtätekevien määrä vähenee, Suomi ikääntyy vauhdilla eikä ulkomaisia osaajia ole houkuteltu maahamme.
Ensi vuonna valtion menot ovat noin 90,7 miljardia euroa ja tulot noin 81,4 miljardia euroa. Alijäämä on siis 9,3 miljardia euroa. Sopeutustoimia on jatkettava reippaasti myös tulevien hallitusten toimesta. Pakoon ei pääse yksikään puolue. Joudumme jatkossa kysymään, mitä hyvinvointivaltion tulee rahoittaa ja mitä ei. Sote-puolella tehostaminen ja palvelurakenteiden rukkaaminen on väistämätöntä palveluiden turvaamiseksi ja kustannustason nousun hillitsemiseksi.
Leikkauksilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, tarvitsemme kipeästi talouskasvua. Se, ettei Suomessa ole ollut reaalista talouskasvua 17 vuoteen, kertoo siitä, että Orpon hallituksen tekemät uudistukset olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Tässä voi jokainen puolue katsoa peiliin. On nimittäin niin, ettei mikään matalasuhdanne kestä 17 vuotta.
Nokian romahduksen jälkeen emme ole päässeet hyppäämään kasvun kyytiin. Jarruna ovat olleet muun muassa jäykät työmarkkinat, ylikireä verotus, kilpailukyvyn ja investointien puute sekä matala tuottavuus. Nyt sosiaaliturvauudistuksilla parannetaan myös työnteon kannattavuutta. On hyvä muistaa sekin, ettei yksikään yritys palkkaa työntekijää, jollei se ole kannattavaa.
Valoakin pilkahtelee. Teollisuuden tilaukset ovat kasvaneet ja investointeja tehdään eri puolille Suomea. Sopimus kahden jäänmurtajan rakentamisesta Rauman telakalla tuo työtä ja tuloja. Ja lisää on luvassa.
Hallituksen lukuisat uudistukset, kasvutoimet ja veronkevennykset tulevat vielä puremaan. Työllisyys seuraa talouden piristymistä aina viiveellä.
Olen vakuuttunut, että alkaneena vuonna näemme lisää hyviä talous- ja työllisyysuutisia, jolleivat kansainväliset jännitteet, Vladimir Putinin imperialistiset valloitushalut ja Trumpin arvaamattomuus iske märkää rättiä eurooppalaisten kasvoille.
