Syytteessä ovat maan salaisen palvelun Todistaja K -nimellä esiintyvä entinen agentti ja hänen asianajajansa Bernard Collaery.
Syytteet juontavat Itä-Timorin kanssa käytyihin neuvotteluihin Timorin meren kaasu- ja öljyvarojen hyödyntämisestä. Vain kaksi kuukautta ennen Itä-Timorin itsenäistymistä vuonna 2002 Australia vetäytyi YK:n merioikeuskonventiosta (UNCLOS).
Australia oli aiemmin hyväksynyt Indonesian verisen miehityshallinnon Itä-Timorilla ja solminut miehittäjävaltion kanssa sopimuksen kaasun ja öljyn hyödyntämisestä koituvien rojaltien jakamisesta 50-50 pohjalta.
Valtaosa varannoista sijaitsi kuitenkin Portugalin entiselle siirtomaalle Itä-Timorille kuuluvalla alueella. Vuonna 2004 maat aloittivat neuvottelut merirajojensa järjestämisestä. Indonesian armeija oli YK:n väliaikaishallinnon tieltä vetäytyessään tuhonnut Itä-Timorin lähes maan tasalle ja juuri itsenäistyneen valtion hallituksella oli kiire saada rojalteista apua budjettitarpeisiinsa.
Australian painostuksesta maat sopivat, ettei uusia järjestelyjä tehdä kuin aikaisintaan vuonna 2057. Neuvotteluja käytiin hyvin epäystävällisessä ilmapiirissä ja niiden aikana Itä-Timorin silloinen pääministeri Mari Alkatiri syytti Australiaa siitä, että se joka päivä ryösti Itä-Timorille kuuluvia resursseja miljoonan dollarin edestä.
Neuvottelujen aikana myös useiden maiden tunnetut poliitikot vetosivat Australian silloiseen pääministeri John Howardiin, jotta tämä pyrkisi neuvotteluissa reiluun ja oikeudenmukaiseen ratkaisuun, eikä käyttäisi hyväksi miljoonan asukkaan pienen ja köyhän Itä-Timorin heikkoutta. Vetoajien joukossa olivat muun muassa Australian suurimman liittolaisen Yhdysvaltojen kongressin jäsenet Nancy Pelosi ja Patrick J. Kennedy.
Vuonna 2012 agenttina toiminut Todistaja K pyysi Australian salaisen palvelun (ASIS) päätarkastajalta lupaa keskustella asianajajan kanssa käytyjen neuvottelujen kulusta. Agentti epäili niihin sisältyneen laittomuuksia. Lisäksi hän sanoi Australian salaisen palvelun käyttäneen Itä-Timoriin voimavaroja, joita olisi tarvittu Balin australialaiskohteissa vuosituhannen alussa tapahtuneiden pommi-iskujen tutkintaan.
Asianajajaksi hyväksyttiin Bernard Collaery. Hänen mielestään Australia oli toiminut kansainvälisiä neuvotteluja koskevien säädösten vastaisesti.
Collaery paljasti vielä samana vuonna kansainväliselle medialle, että ASIS oli ujuttanut Itä-Timorin hallituksen tilannehuoneen rakentaneeseen firmaan agenttejaan, jotka asensivat sinne salakuuntelulaitteet. Niiden avulla Australian hallitus oli koko ajan selvillä Itä-Timorin hallituksen tavoitteista ja keskinäisistä erimielisyyksistä.
Lisäksi erityisenä vakoilun kohteena oli Itä-Timorin pääneuvottelijakseen pestaama Yhdysvaltain ex-diplomaatti Peter Galbraith.
Paljastusten johdosta Itä-Timor päätti irtisanoutua neuvottelutuloksesta ja haastaa Australian Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen vuonna 2013. Seuraavana vuonna tuomioistuin antoi välipäätöksen, jossa se määräsi Australian lopettamaan kaikki yritykset häiritä Itä-Timorin hallituksen ja sen laillisten neuvonantajien välisiä luottamuksellisia keskusteluja.
Australia oli pakotettu uusiin neuvotteluihin Itä-Timorin kanssa Greater Sunrise -nimellä tunnetun suuren merialueen kaasu- ja öljyvarojen hyödyntämisestä. Maat eivät päässet yksimielisyyteen siitä, missä ja miten kaasu ja öljyvarat prosessoidaan.
Kuluvan vuoden keväällä ne kuitenkin YK:n välittäjäryhmän johdolla sopivat, että Itä-Timor saa 80 ja Australia 20 prosenttia Greater Sunrisen hyödyntämisestä koituvista yli 50 miljardiin euroon nousevista rojalteista. Osana ratkaisua Itä-Timor luopui vaateistaan Haagin tuomioistuimessa.
Ratkaisu on merkittävä vielä kehittymättömän talouden Itä-Timorille, joka edelleen rahoittaa suurimman osan budjetistaan tähän asti saaduilla rojalteilla.
Australia esti Todistaja K:n matkan Haagin tuomioistuimeen ja syyttää nyt häntä ja asianajaja Bernard Collaerya salaisen informaation laittomasta paljastamisesta.
Syyllistyikö Australia rikoksiin
Pienen Kansallispuolueen parlamentaarikko Rex Patrick ihmetteli äskettäin parlamentin istunnossa, miten yleinen syyttäjä oli päättänyt jättää syytteet nostamatta vuonna 2015, vaikka asiaan liittyvä aineisto oli jo koossa, mutta päättänyt syytteen nostamisesta nyt, kun maiden neuvottelut oli saatu päätökseen.
Lisäksi hän arvosteli sitä, että neuvottelujen aikana ulkoministerinä toiminut ja vakoiluoperaation määrännyt hallitsevan liberaalipuolueen Alexander Downer meni neuvottelujen jälkeen kaasu- ja öljyvarojen hyödyntämisestä eniten hyötyvän yksittäisen yhtiön Woodsiden palvelukseen.
Vastavetona Todistaja K:ta ja Collaerya vastaan nostettuihin syytteisiin eri puolueisiin kuuluvien parlamentaarikkojen ryhmä on Tasmanian sitoutumattoman kansanedustaja Andrew Wilkien johdolla pyytänyt Australian poliisia tutkimaan, syyllistyikö maan hallitus itse rikoksiin Itä-Timorin kanssa käytyjen neuvottelujen aikana.
Wilkien mielestä syytteiden nostaminen edustaa vain kostonhimoista ja pähkähullua politiikkaa. Myös Itä-Timorin pääministerinä ja presidenttinä toiminut rauhannobelisti Jose Ramos-Horta ja Peter Galbrath ovat kehottaneet Australiaa luopumaan syytteistä. Galbraith on vielä painokkaan ironisesti todennut, ettei hän aio syyttää ketään.
Canberrassa pidetyssä ensimmäisessä oikeuden istunnossa syyttäjä ja puolustus olivat yhtä mieltä siitä, ettei Todistaja K:n henkilöllisyyttä saa paljastaa, koska se voisi johtaa useiden ihmisten turvallisuuden vaarantamiseen. Muutoin puolustus vaati ainakin lokakuun lopulle kestäviä oikeuden istuntoja avoimiksi, kun taas syyttäjä halusi salata lähes kaiken.